Basam Booksin "valitut palat" eli Viisas elämä -sarja on tähän mennessä ollut mielestäni täynnä hienoja kirjoja, jotka käsittelevät hyvän ja onnellisen elämän kokemista ja henkistä kasvua kukin omasta vinkkelistään. Ajatustensa kyseenalaistaminen ja tähän hetkeen kiinnittyminen ovat olleet näissä kaikissa jollain tavalla läsnä. Aiemmin olen lukenut sarjasta
Judith Orloffin ja
Eckhart Tollen teoksia, ja voin suositella kaikkia, mikäli niiden lukeminen tuntuu hyvältä ajatukselta.
Äitini antamasta joululahjapaketista paljastui mieluisa lahja, jota en ollut toivonut tai aikaisemmin hamunnut:
Byron Katien ja
Stephen Mitchellin kirjoittama kirja
Ilon tuhat nimeä - sopusointuisen elämän tie. Mitchell on taolaisuuden tuntija, joka haastatteli vaimoaan Katieta taolaisuuden pääteoksen
Tao te chingin ajatuksiin pohjaten. Katie oli kamppaillut vuosia vaikean masennuksen kanssa, ja lopulta "herännyt todellisuuteen" ymmärtäen, että kärsimys on valinta. Hänen ajatuksiensa ja Tao te chingin oivalluksien yhdistyessä syntyi tämä teos. Olen ahminut sitä nyt vuorokauden verran, ja haluan jakaa kanssanne sen antia.
Kirjoitan Katien ja Mitchellin kirjaa vapaasti lainaten, siihen omia ajatuksiani yhdistellen. Kirjan punainen lanka on helppo löytää:
Todellisuus on aina täydellinen.
Tämä ajatus on niin yksinkertainen, että se tuntuu monen
mielestä järjettömältä. Mieli on mutkikas, se luo kaaosta, joka taas luo kärsimystä. Mielen tehtävinä on pitää yllä illuusiota identiteetistä ja aikakäsityksestä, joista kumpuavat pelot, odotukset ja vaatimukset. Nämä ikään kuin rytmittävät elämää, ja ruokkivat mielen ja egon olemassaoloa. Ilman niitä ei olisi mitään, mihin ego voisi kiinnittyä ja ajatukset samaistua. Tämä kiinnittyminen ja samaistuminen luovat kuitenkin kärsimystä. Kärsimys on taistelua todellisuutta vastaan. Kärsimys on valinta, tapa suhtautua elämään ja asioihin.
Joka kerta, kun vastustat sitä mitä on, vastustat elämää ja Jumalaa.
Mieli keksii helposti tilanteita, joihin tämä ajatus ei pätisi. Maailmassa tapahtuu kamalia asioita, onnettomuuksia, sairautta, väkivaltaa ja kuolemaa. Pitääkö nämäkin asiat hyväksyä sellaisinaan? Ei tietenkään. Voimme omilla teoillamme viedä elämää ja maailmaa siihen suuntaan, kuin itsestämme tuntuu hyvältä ja oikealta. Kukaan meistä ei kuitenkaan voi tietää, mikä itsellemme, läheisillemme tai maailmalle on milloinkin parasta. Emme voi tietää, onko elämä vai kuolema, terveys vai sairaus parempi. Jos tapahtuu jotakin, joka ei sovi meidän kuvitelmaamme elämän oikeanlaisesta kulusta, ahdistumme. Maailmassa ei kuitenkaan koskaan ole tapahtunut mitään, minkä ei olisi pitänyt tapahtua. Elämä tapahtuu ja virtaa meistä riippumatta.
Jos haluamme vapautua kärsimyksestä, meidän on oivallettava tämä. Todellisuus sellaisenaan on aina täydellinen. Se on niin vapauttava ja itsestäänselvä ajatus, että mielemme saattaa kamppailla kovasti sitä vastaan. Mielemme ei itse asiassa välttämättä halua ollenkaan päästää irti kärsimyksestä, sillä kärsimys on mielen rakenteeseen kiinteästi kuuluva asia. Se on suuri osa monen ihmisen identitettiä ja itseään koskevaa tarinaa. Oman identiteetin kyseenalaistaminen voi tuntua pelottavalta. "Hengitänkö minä, vai hengitetäänkö minua?" Se saattaa vaatia maailmankuvan muuttamista, vanhojen ajatusmallien korvaamista uusilla, ja muutos pelottaa usein.
Itselleni luonteva tapa ajatella on, että me olemme kaikki yhtä ja samaa. Jokainen meistä on täällä hetken, ja pian voimme olla jossakin aivan toisessa muodossa. Jokainen ihminen ja jokainen asia on osa suurta kokonaisuutta. Olemme toistemme peilejä ja opettajia, samalla olemme itsemme rakastajia ja itsemme ainoita seuralaisia...
Emme voi määrätä maailmankaikkeutta. Kaikki mikä tapahtuu, on oikein. Siksi, ollaksemme onnellisia, täytyisi tämä hetki hyväksyä ja ottaa aina avosylin vastaan. Voimme helpottaa asioiden kulkua niin, että valitsemme tekemämme asiat sen mukaan, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Aina, jos meistä tuntuu, että meidän pitäisi tällä hetkellä olla jossakin muualla kuin olemme, tai tehdä jotakin muuta, kuin mitä teemme, olemme järjiltämme. Näin ei pitäisi olla koskaan, sillä koska olet nyt siinä missä olet, sinun kuuluukin olla siinä. Siksi mielen vaeltelu menneessä ja tulevassa, odotuksissa ja vaatimuksissa tulisi lempeästi pysäyttää. Muutoin emme voi olla läsnä tässä hetkessä, siinä ainoassa todellisessa.
"Jos uskot ajatuksiasi, kärsit."
Byron Katie on kehittänyt menetelmän, jonka avulla voi kyseenalaistaa omia ajatuksiaan, jotka luovat elämään stressiä ja ahdistusta. Hän kutsuu menetelmää
Työksi, The Work. Siihen kuuluu neljä kysymystä, jotka esitetään aina stressaavaa ajatusta kyseenalaistaaksemme. Nämä kysymykset ovat:
1. Onko se totta?
2. Voitko aivan varmasti tietää, että se on totta?
3. Miten reagoit, kun uskot tuohon ajatukseen?
4. Kuka olisit ilman tuota ajatusta?
Kirjassa kerrotaan monia hienoja esimerkkejä ajatuksista, joita ihmiset ovat tämän menetelmän avulla kyseenalaistaneet. Ideana on se, että mitä tahansa mielesi sinulle uskotteleekin, voit nähdä mielesi taakse ja hyväksyä sitä kautta todellisuuden. Itseäni koskettava esimerkki on erään miehen stressaava ajatus, jota Katien menetelmän avulla työstetään:
"Olen vihainen vaimolleni, koska hän sytytti talomme palamaan ja pieni tyttäreni kuoli."
Aluksi pitää selvittää taustaoletus, jonka takia tämä ajatus toi miehelle stressiä ja kurjuutta. Lähtökohta on tässä tapauksessa ajatus siitä, että olisi parempi, jos miehen tytär olisi edelleen elossa. Nyt aletaan tehdä Työtä. Voidaanko aivan varmasti tietää, että tämä oletus on totta? Jos olemme aivan rehellisiä, sitä emme voi tietää. Jotkin asiat saattavat tuntua epäoikeudenmukaisilta ja kammottavilta, mikäli olemme asettaneet elämälle joitakin oletuksia tai odotuksia. Jokaisella asialla on kuitenkin tarkoitus, joka saattaa ilmetä vaikkapa vasta vuosien päästä. Työ on siis ahdistusta luovien ajatusten kyseenalaistamista. Mikäli omaksuu tämän kaltaisen tavan elää, saattaa vaikuttaa jonkun mielestä välinpitämättömältä tai jopa julmalta. Uskon itse, että hyvien tekojen tekeminen tai esimerkiksi aito läsnäolo toiselle ihmiselle hänelle vaikeassa tilanteessa on mahdollista vain, mikäli pystyy kyseenalaistamaan omat ajatuksensa. "Ei ole minun vuoroni kärsiä."
Täältä löydät Byron Katien videoita, jotka havainnollistavat Työn tekemistä käytännössä.
Tässä hyvä johdattelu,
Finding Kindness and Questioning Stressful Thoughts.
"I'm not asking you to believe me, I'm just asking you to test it for yourself."
Elämän virta on liian suuri ja mahtava hallittavaksi tai jaettavaksi hyviin ja pahoihin asioihin. Se, mikä tapahtuu, on lopulta oikein. Avoin mieli kykenee ymmärtämään, että se on suurin lahja ja vapautus, jonka voimme tässä maanpäällisessä elämässämme saada. Kenelläkään ei ole sen enempää viisautta kuin toisella, ei enempää kurjuutta tai enempää onnellisuutta. Nämä kaikki asiat ovat meissä jokaisessa, sillä olemme kaikki yhtä. Ajatuksemme tai niiden kyseenalaistaminen määrittävät sen, mitkä asiat itsessämme pääsevät esiin ja vallitseviksi.
Kiitos, kun luit mietteitäni. Ihanaa, että olet juuri siinä juuri nyt. ♥
Kuvat: QuelFamosoPorco,
Deviantart.
