Oletko tullut ajatelleeksi, että aivan koko elämäsi on sinun tekemiäsi valintoja? Tai ainakin pitäisi olla.
Tiedostamattaan hyvin monet antavat elämänsä lipua eteenpäin luullen, että ovat itse valinneet siihen kuuluvat asiat, vaikka todellisuudessa heidät on monelta taholta aivopesty haluamaan ja valitsemaan tiettyjä asioita. Elämässäsi tälläkin hetkellä oleva sisältö on kuitenkin sellaista, josta sinun pitäisi ottaa vastuu. Sinulla on siihen valta, vaikka siltä ei aina tuntuisi.
Kiire on valinta. Tekemäsi työ on valinta. Ihmissuhteesi ja niiden laatu on valinta. Kaikkea, mitä elämässäsi tapahtuu tai mitä siihen sisältyy, et voi valita, mutta voit aina valita kuinka näihin asioihin asennoidut. Jälleen olemme siis valinnan äärellä. Mielen voima on valtava. Työstänkö asioita vai pakenenko niiden kohtaamista? Haluanko kehittää ja parantaa asioita vai tyydynkö valittamaan, ahdistumaan ja tyytymään? Valitsenko asenteen, että kaikella on kääntöpuolensa, opetuksensa ja tarkoituksensa, vai lannistunko jostakin? Ajatteletko jokaisen tilanteen mahdollisuutena oppia ja kehittyä, vai onko ajattelutavassasi sijaa turhautumiselle? Vitsauksia, epäonnea tai kurjuutta ei oikeastaan ole olemassa, mikäli valitsee toisenlaisen asenteen. Olemme kaikkine murheinemme sikäli erittäin onnekkaassa asemassa, että perustarpeistamme on huolehdittu. Loppu on sinun valintojasi.
Jos valitsee elämänsä sisällöt intohimon ja ilon pohjalta, tulee yhä useammin todella eläneeksi juuri läsnäolevassa hetkessä. Tämän hetken hyväksyminen muuttuu helpoksi ja luonnolliseksi. Samalla tulee yhä vaikeammaksi tehdä mitään, mikä ei tunnu hyvältä ja oikealta. Käy nimittäin niin, että tehtyään itsenäisiä valintoja omien tuntemustensa pohjalta, sisäistää omien valintojensa merkityksen ja voiman. Olen itse valinnut tämän hetken, joten miksi se ei tunnu hyvältä? Jotain on pielessä, ja jälleen on aika tehdä uusia valintoja.
Kuka tätä elämää ohjaa ja elää? Oman intuitionsa seuraaminen onkin pitkälti pois oppimista eri tahojen pyörittämästä aivopesusta. Osa meistä on päässyt hieman vähemmällä, mutta osaa on lingottu kunnolla. Aivopesun suorittaja voi toimia tietoisesti, mutta usein myös tiedostamattaan. Tähän asiaan heräämisestä puhutaan myös taannoin lukemassani Anthony de MellonHavahtuminen-kirjassa. Suosittelen lukemaan, ja tästä voit lukea oivan tiivistelmän ja ajatuksia kyseiseisen teoksen tiimoilta.
Pohtikaamme siis vapautta ja vastuuta. Lisäksi parhautta ja rakkautta jokaisen viikonloppuun! ♥
Kuvat täältä ja täältä, käsi kädessä -kuva Facebookin syövereistä.
Olin eilen kuuntelemassa ihanien Jaakko Halmetojan ja Christoffer Westerlundin luentoa "Terveyden supersankarit", jolla puhuttiin paljon erilaisista energioista. Hyvinvoinnin teemat jaettiin perinteisiin neljään elementtiin, joihin viitaten voimme parantaa elämämme laatua sen eri osa-alueilla tässä maailmassa. Jaan lyhyesti mieleeni jääneet pointit (itsereflektiota ja hyvän tiedon levittämistä ajatellen). Lisäilin fiiliksen mukaan omia kommenttejani ja taannoisen NYT 2012 -konferenssin antia eri luennoitsijoilta.
Tuli
Aurinko, D-vitamiini, Jaakko suositteli 125-150 mikrogrammaa päivässä ainakin pimeään vuodenaikaan.
Mahdollisimman paljon hyvää luonnollista valoa, loisteputkien valospektrit eivät ole sitä. Luonnonvalo, suolalamput ja muut "pehmeät" valonlähteet. Kirkasvalolamppu saattaa toimia aamulla heräämisen apuna.
Itse vannon kynttilöiden ja muun elävän tulen rauhoittavien ja "meditatiivisten" ominaisuuksien nimeen...
Vesi
Riittävä vedenjuonti, lähdevesi tai vähintäänkin veden suodatus.
Se, ettei iholta pestä hyvää ja luonnollista bakteerikantaa pois emäksisillä pesuaineilla.
Luonnon vesissä uiminen, etenkin kylmässä vedessä, vahvistaa immuniteettia ja on kaikin puolin parantavaa. Liittyy myöskin seuraavaan elementtiin...
Maa
Maadoittuminen, yhteys maahan muuttaa kehomme sähkövarausta suotuisaksi. Säteily ja sähkösaaste yhdistettynä siihen, että nykyihminen on (etenkin talvella) hyvin vähän yhteydessä maahan, ei ole hyvinvoinnillemme eduksi. Koen, että saamme maasta tietynlaisen informaation, jonka avulla yhteys itseen ja maailmaan vahvistuu, asiat asettuvat mittasuhteisiinsa ja uomiinsa. Vesi johtaa hyvin sähköä, niinpä luonnon vesissä uiminen on parasta maadoitusta. Enää en tarkene olla ulkona paljain jaloin (totuttelukysymys!), mutta tunnustan halailevani puita paljain käsin (yhteys maahan) ... Tähän on tultu, koska se tuntuu hyvältä.
Ilma
Mahdollisimman paljon raikasta ulkoilmaa! Myös kaupungeissa ulkoilman laatu on parempi kuin "pysähtynyt" sisäilma.
Tuuletus!
Ionisaattori (ilmanpuhdistin).
Nenäkannu, "sarvikuono" ylähengitysteiden puhdistamiseksi. Saa apteekista ohjeineen. Yhtä tärkeä rutiini kuin hampaiden pesu, sanoo Jaakko.
Keuhkot eivät lepää, ilma virtaa. Keuhkojemme kautta elimistöömme virtaa elintärkeää happea, mutta myös ilmansaasteita ja muita epäpuhtauksia.
Hengitysharjoitukset ja syvähengitys lisäävät kehon ja mielen yhteyttä ja toimivat porttina moneen hyvään. Hengitys - henkisyys... Voimme tietoisesti hengittää sisäämme asenteita ja energioita, joita haluamme itsessämme lisätä, ja päin vastoin puhaltaa ulos niitä, joita emme itseemme halua.
Luennolla puhuttiin myös yleisesti henkisen kapasiteetin merkityksestä hyvinvoinnille. Christoffer sanoi jossakin vaiheessa osuvasti, että erottuaan kirkosta hän on alkanut uskoa Jumalaan. Aivan samoin on oikeastaan käynyt myös minulle. Tuntuu helpottavalta olla vapaa kaikista "arvojen lokeroista", ja löytää oma henkisyytensä ja arvomaailmansa aivan puhtaasti oman sydämen varaan rakentaen.
Nykyään jopa valtamediassa puhutaan paljon mielen voimasta ja henkisyydestä. Pointtina: "Me emme ole kehomme, meillä on keho." Ylellä esitettiin jokin aika sitten mielenkiintoinen dokumenttisarja Mielen salattu voima, jossa esitettiin tieteellistä näyttöä mm. ruumiistairtautumiskokemuksista, puhuttiin plasebolääkkeiden uskomattomista vaikutuksista, telepatiasta, ennenäyistä ja entisistä elämistä. Huikeaa pohdittavaa, valitettavasti nettikatseluaika on näissä dokkareissa päättynyt. Jos saatte jotakin kautta silmienne eteen, kannattaa katsoa.
Viime viikonloppu Jyväskylässä oli täynnä hienoja kohtaamisia, ihania ihmisiä, paljon tietoa ja tapahtumia, jotka ovat johtaneet kohdallani itsetutkiskeluun ja oman identitettini tutkimiseen - jälleen. Tämä kappale on soinut päässäni tasaisin väliajoin lauantaista lähtien, ja haluan jakaa sen sanat kanssanne. Se kolisee tällä hetkellä päässäni pyörivien prosessien kanssa hyvin yhteen. Kiitos Rikulle biisin johdattamisesta luokseni. Kappaleessa käsitellään kuolemaa ja henkisyyttä, ja saattaa olla voimauttava niille, jotka ovat aiheiden parissa viettäneet aikaa tahtomattaan tai tietoisesti prosessoiden. Sanoitukset ovat aitoja, kaunistelemattomia, ja ehkä siksi ainakin itseäni koskettavia. Ajatuksia on - eri näkökulmasta, mutta jälleen - rytmitetty neljän elementin mukaan. Olkaa hyvät.
"Sydämeni...
Silmät vesiputouksissa,
pidä minua sinun rukouksissa.
Sielua ei ole enää ruumiissas,
me muut itketään tiellä täällä tuskissa,
nauretaan välillä.
Niin häviävän pieni on aika,
niin järkyttävän hieno on sielun taika.
Mä mietin vielä kuinka kauan
kunnes on aika.
Pahimmissa myrskyissä
mielen muurin yli
toisiinsa tyrskyää totuus ja sielu.
Sydämeni...
Voin sen jo mielen muurin takaa aavistaa,
katselen uskomattoman kaunista maisemaa.
Katoavainen on hymysi,
ihmeelliset silmäsi.
Tuska suunnaton ei löydä sisimmästäni.
Muistot aarteinani,
kiitos niistä hetkistä jotka sain kanssasi viettää,
joita saan muistoissani pitää.
Maasta sinä olet tullut,
maaksi sinä olet tuleva.
Meemme Jumalan luo,
odota minua toisella puolella.
Itken ilosta ja surusta,
onnesta ja ikävästä.
Minä kärsin vielä,
mutta sinä...
Luut, hiukset, iho, hampaat,
ne on maasta, menee maahan.
Kun kuolen, joudun ne palauttaan,
vain lainaa.
Vapaa...
Maa ei ole minua,
en voi siihen samaistua.
Mene vaan takas, maa,
ole vapaa.
Veri, kyyneleet, hiki, virtsa,
nesteitä, ne ovat vedestä tulleita.
Minulla ne ovat vain lainassa,
eivät nekään ole minua.
Kun kuolen, ne palaavat suureen vesimassaan.
Ottakaa vaan, eivät nekään ole minä.
Ole vapaa.
Ruumiini lämpö minulta katoaa,
kuollessani en sitäkään pitää saa.
Tuli on lainassa vain vähän aikaa,
enkä sekään ole minä.
Vapaa...
Ilma keuhkoissani virtaa,
mut ei pysy paikallaan.
Sisään ja ulos,
sekin on minulla vaan lainassa.
Henkeni on osa suurta ilmaa,
sinustakin siis luopua saan.
Et sinäkään ole minä,
ole vapaa...
Kaiken aineen olen pois antanut,
missä tilassa minä siis liikun nyt?
En minä ole tässä tilassa,
tämä tilakin on vain minulla lainassa.
Jos minä en ole minä,
enkä kehoani omista,
missä on minun majapaikkani?
Missä menevät minun rajani?
En minä itseäni omista,
olen vain itselläni lainassa.
Ei minua ole olemassa,
mene vaan, ole vapaa."
Julma-Henri & RPK - Vapaa
Kehomme siis koostuu neljästä elementistä, joilla voi olla meille opetettavaa, jos annamme niiden erilaisten voimien ja energioidenvirrata kehossamme. Muistakaamme kuitenkin, että keho on (erään käsityksen mukaan) vain väliaikainen majapaikkamme. Nämä ajatukset yhdessä antavat kenties aihetta laajentaa käsitystä minuudesta ja maailmasta.
Voikaa hyvin ja kohdelkaa kehoanne temppelinä. Upeinta loppuviikkoa. ♥
Minimalismin kaipuu ja turhasta tavarasta eroon hankkiutuminen ovat nostaneet päätään elämässäni. Kämppiksenvaihdos ja sen mukanaan tuomien muuttohässäköiden seurailu lienee osasyyllinen ajatusten heräämiseen. Olen myös pohtinut mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvaa pidempää ulkomaanmatkaa, jonka myötä tavaran radikaali vähentäminen saattaisi viimeistään tulla kysymykseen...
Olen itse asiassa ajautunut kuluneiden päivien aikana pienimuotoiseen tavarakriisiin. Enkä edes ihan pieneen. Nyt alkaa helpottaa, mutta muutama päivä sitten Lauran keräillessä omituisen välinpitämättömästi ihailtavan suoraviivaisesti ja helpon oloisesti tavaroitaan kirpparille, tuli itselleni jonkinnäköinen paniikki. Miksi mulla on näin paljon tavaroita, joita käytän harvoin - jos koskaan - ja ennenkaikkea: Miksi niistä on niin vaikea luopua?! Onko tervettä haahuilla tavaroidensa keskellä ja tarrautua huiveja pursuavaan lokerikkoon...
"Nää on kaikki niin ihania! Näistä mä en kyllä ainakaan luovu, vaikka lähtisin Intiaan meditoimaan omaisuus rinkassa! Paitsi ehkä tätä mä en oo käyttäny kauheesti... Mutta nää mä haluan kyllä pitää! Saako ihmisellä olla näin monta huivia?"
"Minttu, kukaan ei oo viemässä sulta sun huiveja... Ihan rauhassa... "
Olen siis pikkuhiljaa luopunut jo monista tarpeettomista tavaroistani, mutta tämä tuntuu olevan loputon suo. Kun luopuu joistakin tavaroista, huomaa, että niitä ei todellakaan jää kaipaamaan. Alkaa kyseenalaistamaan jälleen uusia kohteita: Tarvitsenko tätäkään? Mutta, mutta. Perusteluja säilyttämisellekin saattaa löytyä yllättävän paljon. Toisista esineistä tuntuu olevan vielä vaikeampi luopua kuin toisista, vaikka esineen käyttöaste olisi aivan yhtä matala. Omalla kohdallani luopumisen vaikeus tulee varsinkin rahallisen arvon (kalliit astiat, kalliit vaatteet) tai tunnearvon (lahja, muisto matkalta tms.) myötä. Lisäksi olen niin höperö, että pohdin kovin pitkälle tulevaisuuteen, saattaisiko tätä tavaraa tarvita myöhemmin, esimerkiksi kun perustan oman päiväkodin. (!!!) En siis haluaisi missään vaiheessa joutua ostamaan tavaroita "uudestaan", mutta toisaalta tällä hetkellä käyttämättömät tavarat ahdistavat nurkissa. Nämä lienevät luonnollisia reaktioita, mutta niitä on uskoakseni erittäin hyödyllistä kyseenalaistaa.
Kaikki esineet ovat kuitenkin vain esineitä. Kaikista esineistä ei kenenkään tarvitse luopua, mutta olisiko vapauttavaa elää ollen vastuussa vähemmästä tavaramäärästä? Kuinka monet esineistä ovat meille statussymboleja ja turvaobjekteja, jopa syy elää samanlaisena toistuvaa, turvallista mutta vähemmän kehittävää elämää viettäen pitkiä aikoja samassa paikassa? Jos lähdemme matkalle, tavarat ikään kuin kutsuvat meitä palaamaan. Elämässä on hyvä olla tukikohtia, mutta pitääkö jokaisella olla jatkuvasti oma, ja siellä omat tavarat?
"No näitä lautasia voi tarvita joskus näin paljon, jos tulee vieraita..." Niinpä niin. Kämppikseni ehdotus oli, että järjestetään tuparit "tuo oma lautasesi"-teemalla. Loistava idea!
Käytännön tasolta pohdintani tavaroista ja niiden täyttämästä elämästä ovat luisuneet suorastaan filosofian puolelle... Tässä lisää ajatuksia, joita esineiden omistamisen kyseenalaistaminen toi tullessaan:
Olen saanut tämän lahjaksi... Mitä lahjan antaja ajattelisi, jos tietäisi, että luovun tavarasta? Onko kenelläkään oikeutta loukkaantua siitä? Jotkut lahjat voivat olla rakkaudella valittuja tai jopa itse tehtyjä, mutta silti jossakin vaiheessa sen omistajalle voi tulla tunne esineen tarpeettomuudesta. Näin tapahtuu varmasti usein ja nopeasti etenkin niiden lahjojen kohdalla, jotka on hyvää tarkoittaen mutta ajattelemattomasti valittu. Jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään ja siitä, mitä tavaroita siihen kuuluu. Mikäli lahjan antaja ei ymmärrä näkökulmaasi tavarasta luopumiseen, hän ei todennäköisesti ymmärrä sinua ihmisenä muutenkaan kovin syvällisellä tasolla. Lahjan antajalle ei tietenkään tarvitse kertoa, että tavara on lähtenyt eteenpäin. Mikäli asia kuitenkin tulee ilmi, on syytä valottaa omaa näkökulmaansa ja toivoa, että yhteinen sävel asiasta löytyy. Aineettomat lahjat (tai kukkaset tai ruoka) ovat nykyään itselleni ainoita mieluisia, ja läheiseni tietävät sen myös.
Miten esineen rahallinen arvo on sidoksissa sen käyttöarvoon eli käyttöasteeseen? Miksi Pentikin astioista on vaikeampi luopua kuin halpisastioista, vaikka en käyttäisi niitä koskaan? Ajattelemme varmasti joskus näissä tilanteissa jopa tulevia sukupolvia, ja onkin ehdottomasti hyvä valita silmää miellyttäviä, laadukkaita ja kestäviä esineitä elämäänsä. Laatu ja hinta eivät kuitenkaan aina edes kulje käsi kädessä, vaan olemme itse kukin ehdollistuneet brändien voimaan... Kalliit tavarat eivät kasva korkoa (suurin osa kalliimmistakin tuotteista on kuitenkin ihan bulkkitavaraa, jonka rahallinen arvo ei tule koskaan nousemaan) tai tuota kaapissa rahaa. Sen sijaan myymällä ne eteenpäin niiden käyttöaste toivottavasti nousee, ja käytetyn tavaran ostaminen vähentää aina uusien ostoa, ja vähitellen niiden tuotantoa säästäen luonnonvaroja. Olen myös alkanut vierastaa rahan liikuttelua kokonaan, ja olen pisteessä, jossa voin mielelläni lahjoittaa tavaroita pois tai vaihtaa niitä tarpeellisempiin rahallisesta "tasa-arvoisuudesta" niinkään välittämättä. (Myönnettäköön, ettei nyt hirveän suurista rahasummista kuitenkaan toistaiseksi voida tähän tapaan puhua...) Tavaran käyttöasteella on minulle kuitenkin tällä hetkellä erittäin suuri merkitys!
Miksi mielestämme koskaan ei ole tarpeeksi? Vaikka meillä olisi riittävästi (ja aivan liikaa) ehjiä, käyttökelpoisia esineitä, ostamme silti välillä uusia "kun tää on niin hieno!" -mentaliteetilla. Vaihtelu virkistää, mutta vanhoista ei silti osata luopua. Ja kuinka lyhytkestoista onkaan tavaroiden tuoma ilo! Koskaan ei ole tarpeeksi. Onnea ei voi löytää itsensä ulkopuolelta. Maapallo ei myöskään kiitä tästä ajattelumallista, etenkään jos uudet "päivän piristäjät" ostetaan uusina käytetyn suosimisen sijaan. Villi veikkaukseni on, että tässä maailmassa olisi tällä hetkellä jokaiselle ihmiselle riittävästi astioita, muita käyttötavaroita, vaatteita, huonekaluja, koriste-esineitä, kulkuvälineitä ja aivan kaikkea materiaa moneksi, moneksi vuodeksi eteenpäin. Tavarat pitäisi vain jakaa tasaisesti ja käyttää mahdollisuuksien mukaan myös yhteisesti. Voisimme pysäyttää kaikenlaisten arkipäivän esineiden tuotannon pitkäksi aikaa, eikä kenellekään kävisi mitenkään.
Tavara-ahdistukseni on nyt hellittänyt, sillä ymmärsin tämän aiheen olevan laaja ja prosessoimista vaativa asia. Tavaroista voi luopua pikkuhiljaa, sikäli mikäli niiden omistaminen ahdistaa. Kyseenalaistaminen ja laatikon ulkopuolelle katsominen on kuitenkin aina hedelmällistä - siksi haastankin jokaisen oikeasti pohtimaan suhdettaan materiaan ja kulutukseen. Ja nämä oivallukset eivät välttämättä todellakaan synny yhdessä illassa.
Lempeänä lopetuksena toimikoon Uppo-Nalle. (Vinkki vinkkinen muille lasten kanssa touhuaville...) Johdatus minimalismiin lasten kielellä:
"Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa,
Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Ei iloon tarvitse tavaraa hankkia,
siihen ei tarvita edes pankkia."
- Elina Karjalainen -
Päätän pohdintani peräti kahteen kuluneeseen kliseeseen: Joskus vähemmän on enemmän sekä laatu korvaa määrän. Kiitän, kuittaan ja toivotan jokaiselle ihanaa, ajatustentäyteistä viikon jatkoa! ♥
PS. Laura linkitti minulle myöhemmin vielä tämän kysymyslistan, josta on varmasti apua jokaiselle tavaran kanssa säästä vs. heivaa -kamppailua käyvälle!
Haluan jakaa kanssanne David WolfenEating for Beauty -kirjan lopusta löytyvän runon. Olen varioinut sitä vapaasti poimimalla vain tietyt kohdat, alkuperäinen on vielä paljon pidempi. Wolfessa asuu selvästi sisäinen runoilijapoika. Kauniita ajatuksia kauneudesta.
"What is beauty?
Where do we start?
Did you expect
That everything
is perfect?
It's the way we're designed.
Beauty feeds the mind.
Thoughts of the ideal
Create an energy field.
Form an attraction
And each proper action.
Beauty peels,
Reveals,
The deep meaning
Of inner cleaning.
What is beauty?
Could you describe?
Is it possible to become
So much more alive?
Beauty brings rewards so great
To completely rewrite your fate.
Whatever spell you're living in,
Beauty can take you in,
Balance yang and yin,
Turn a loss to a win,
Make you an angel.
And if you're clever,
If you seek and you endeavor,
And notice the way you've been leaning,
You'll discover the meaning:
Beauty is a feeling."
Kauniita ajatuksia, kauniita sanoja, eleitä ja tekoja, kaunista ruokaa, kaunista musiikkia, kauniita kuvia. Annetaan niiden täyttää elämämme. Kaunista päivää! ♥
Joogaamisesta haaveiltuani universumi heitti minulle kämppiksen, joka harrastaa kyseistä lajia eri muodoissaan. Mahtavaa! Toki olisin voinut omin päinkin lähteä tutustumaan Tampereen joogatuntitarjontaan, mutta kynnys lähteä yksin kohti tuntematonta on ollut sen verran suuri, että vertaistuki oli todella tervetullutta! Lähdimme eilen yhdessä Tampereen Om Yoga -koululle, jossa Laura on käynyt. Tuntiaikataulua tutkittuamme päädyimme kokeilemaan uutta aku-joogatuntia, jota kuvaillaan koulun sivuilla seuraavasti:
"Aku-jooga on Suomessa kehitetty joogamuoto, jossa yhdistyvät kiinalainen lääketiede, intialainen jooga ja japanilainen shiatsu-venyttely. Aku-joogassa venytellään asana-sarjan avulla kehon energiakanavat rauhalliseen tahtiin. Harjoituksen vaikutuksena on kehon ja mielen kokonaisvaltainen rentoutuminen ja energian vapaampi virtaus."
Tuntuu, että olen viimeaikoina laiminlyönyt kehoani liikunnan harrastamisen osalta. Olen kaivannut parempaa kehon ja mielen yhteyttä sekä kehon voimistamista ja notkeutumista. Nyt siis erittäin inspiroituneena elvytän liikuntaharrastuksiani huitomalla kahvakuulalla ja perehtymällä joogan saloihin. Uskon, että nämä lajit tasapainottavat hyvin toisiaan, ja antavat minulle sen, mitä tällä hetkellä kaipaan.Aku-joogasta oli mielestäni hyvä aloittaa! Harjoitus kesti puolitoista tuntia, aika kului kuin siivillä (jälleen sitä kuuluisaa läsnäolon taitoa harjoitellen). Oman hengityksen kuunteleminen ja olotilojen fiilistely mitä erilaisimmissa asanoissa (eli jooga-asennoissa) on mielestäni yksi parhaita keinoja suunnata huomio läsnäolevaan hetkeen.
Jännitin hieman etukäteen sitä, etten veny mihinkään suuntaan tai pysty olemaan asennoissa... Mutta tiedostin tuon olevan tyhmä ja turha pelonaihe - ketään muuta ei kiinnosta, minkälaisiin vänkyröihin toiset venyvät tai eivät veny. Itsensä kuuntelu on kaiken perusta joogassa. Liikkeiden suorittaminen ei tietenkään missään vaiheessa saa sattua, vaan jokainen liike ja harjoitus tehdään täysin oman olon ehdoilla. Edes itsensä kanssa ei joogassa kannata "kilpailla" tai suorittaa. Jokaisena päivänä oma keho voi reagoida eri harjoituksiin eri tavalla, riippuen lukemattomista mieleen ja kehoon vaikuttavista asioista. Toivon, että saan tuotua jokapäiväiseen elämääni (myös varsinaisten joogahetkien ulkopuolelle) erilaisia hengitysharjoituksia, kehontuntemusta ja rauhaa, joita uskon joogan minulle opettavan.
Harjoituksen veti ViljamiLehtonen, jonka tapa ohjata oli rento, miellyttävä ja rauhallinen. Tunnin jälkeen tuntui, kuin olisin ollut uudella tavalla läsnä omassa kehossani, kuin olisin taas kotona. Melkein liikutuin tunnin lopussa, kun rentouduimme vilttien alla ja Viljami sanoi: "Kuunnelkaapa nyt jälleen sitä hengitystä, miltä se kuulostaa teidän kehossanne kaiken tämän jälkeen." Niin paljon rauhallisemmalta, syvemmältä. Tätä se keho juuri oli kaivannut, ja olen kiitollinen, että ymmärsin kuunnella sitä ja lähdin kokeilemaan itselleni uutta ja ihmeellistä lajia. Mukavuusalueelta tuli taas hieman poikettua, ja mikäs sen mahtavampaa. Olo on jotenkin kokonaisempi, ja vielä edelleen seuraavanakin päivänä.
Om Yoga-koululla oli ihana tunnelma ja henkilökunta. Voin suositella.
Mitä teidän kehoihinne kuuluu, onko mieli kotona ja homma tasapainossa? Jos tunnet asiasta epävarmuutta, joogaharjoitukset voivat olla yksi väylä kohti parempaa. Parhautta jokaisen viikonloppuun! ♥
