Armas Arboretum - ja ajatuksia kiitollisuudesta

Rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Metsät sekä järvien ja meren läheisyys ovat minulle - kuten monelle meistä - hyvin voimaannuttavia elementtejä, joissa sielu lepää asiat asettuvat uomiinsa. Pikkukaupungissa kasvaneena ja ikäni partioleireillä rymynneenä elämä kerrostalossa Tampereen keskustan läheisyydessä olisi ehkä muodostunut ahdistavaksi, ellen...

... olisi onnekkaiden sattumien, kohtalon tai minkä hyvänsä voiman johdatuksesta sattunut saamaan itselleni vuokra-asuntoa juuri Hatanpään Arboretumin läheisyydestä. Minulla ei Tampereelle muuttaessani ollut mitään käryä siitä, millainen alue on Hatanpää. Vapaan, sopivan vuokra-asunnon löytyessä kuitenkin muutin siihen empimättä, ja pian löysin asuntoni läheltä pienen ihmeen kaupungin vilinässä.

Arboretumissa liikkuessaan löytää sielun ja ruumiin ravintoa. Se tarjoaa kauneutta, rauhaa ja inspiraatiota - mutta myös hyödykkeitä. Pyhäjärven rannat ja aallot, satoja eri kasvilajeja nimikyltteineen (mikäli kasviaiheinen knoppitieto kiinnostaa), huumaavan kauniin ruusutarhan (C-vitamiinipommi-ruusunmarjoineen), marja-aroniapensaita... Tänään bongasin puistosta valtavan kokoisia pakurikääpiä, joita suuntaamme piakkoin irroittelemaan... Kyllä kelpaa! En tiedä kuinka "sallittua" edellämainittujen hyödykkeiden hamustaminen kaupungin omistamalta alueelta on, mutta väliäkös sillä. Se ei ole keneltäkään pois, ja minähän tosiaan maksan niitä veroja...!

Vaikka joskus tuntuu siltä, että valtio suuntaa veronmaksajien euroja aivan käsittämättömiin kohteisiin (kuka edes tietää, mitä kaikkea hämärää selkämme takana puuhataan?), on kuitenkin ainakin osa maksamistamme veroista mennyt oivallisiin osoitteisiin. Tampereen kaupungin ylläpitämä Hatanpään puisto on siitä loistava esimerkki. Hienointa (ja ilmaista, vailla ylläpitokustannuksia) on tietenkin nauttia olostaan luonnotilassaan rehottavassa metsässä, mutta jos kaupungin keskellä on tällainen henkireikä, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Olen viettänyt puistossa monia hienoja hetkiä niin yksin, kuin läheisten ihmistenkin kanssa. Tänään rannalla aurinkoa tankatessani olin täynnä kiitollisuutta siitä, että lähelläni on tällainen monipuolinen hyvänolon keidas.

Viimeaikoina olen muutenkin ollut suunnattoman kiitollinen monista asioista, ihmisistä, ajatusmalleista, oivalluksista ja opetuksista joita elämääni on tullut. Vai olenko minä itse ohjannut elämääni siihen suuntaan, että kiitollisuuden aiheita tuntuu tulevan jatkuvasti lisää? Kaikki ei edes ole uutta, vaan myös vanhat aiheet saattaa ajatustyön tuloksena nähdä uudessa valossa. Kiitollisuuden tunne on oivallus, joka sysää liikkeelle hienon ketjureaktion. Vetovoiman laki, hyvän kierre... Mielenkiintoisia asioita. Joka tapauksessa kiitollisuus on nähdäkseni elämän tärkeimpiä ja voimakkaimpia tunteita. Se antaa asioille merkityksen. Jokaisella tapahtumalla on tarkoitus, opetus tai perhosvaikutus, joka antaa aiheen kiitollisuuteen. Elämässä on valtavasti asioita - konkreettisia ja aineettomia - joista kannattaisi olla kiitollinen.

Kiitollisuudesta kumpuaa onni, rakkaus ja nöyryys. Se saa aikaan halun jakaa hyvää. Kiitollisuus on kuin valo, joka paljastaa pimeisiin nurkkiin piiloutuneet möröt ja mitätöi niiden näennäisen voiman. Se karkottaa luotaan katkeruutta, kaunaa, kateutta ja huolta. Onnellisuutta lisääviin asioihin keskittymällä, kiitollisuuden tunteessa suorastaan rypemällä varmistaa sen, että lisää on tulossa. Tunne ruokkii itseään ja suuntaa elämää. Kaikki muuttuu koko ajan hienommaksi.

Pysähdy ja tiedosta: Mistä asioista sinä olet kiitollinen?

Tämäkin kuva on peräisin Armaasta Arboretumista.

Rakkautta, kiitollisuutta ja onnellisuutta jokaisen päivään! ♥