27. lokakuuta 2011

Ajan henki

Nimesin tämän tekstini hämäävästi nokkelasti erään dokumenttielokuvan mukaan... Vaikka oikeasti aion kirjoittaa ihan muusta, kuin rahamarkkinatalouden ongelmista. Jos et kuitenkaan vielä ole katsonut Ajan henkeä, katso se tästä. Varaa matkaasi avoin ja muutoksiin sopeutuva asenne, sekä hieman aikaa. Tämä käsite liippaakin jo läheltä tämäniltaisia pohdintojani. Mitä on aika?

Ennen sukeltamistani tähän "pienimuotoiseen" aiheeseen, haluan korostaa priorisoinnin merkitystä ajankäytössä. Ajan henki -dokkari kestää kellon ajassa mitattuna kolmatta tuntia, enkä osaa sanoa onko se paljon vai vähän. Sen sisältö, sivistystä kartuttava ja ajatuksia avaava arvo on kuitenkin mielestäni suuri, joten pyydän käyttämään arvokasta aikaasi. Merkityksellisiä asioita voi tapahtua sekunnissa tai vuosien mittaisina prosesseina. Mieti siis, mitä arvoa saat itsellesi, muille ja maailmalle asioista, joihin käytät aikaasi. Ajankäyttö on totaalisesti järjestely- ja prioriteettikysymys.


































Mitä ihmettä on aika? Kellon näyttämä aika on ihmisen keksimä illuusio. Kellon aikaa eivät tunne kasvit, eläimet tai lapset. Universaali kehittyminen ja tapahtumien kiertokulku, jossa esimerkiksi elävät organismit syntyvät, elävät ja kuolevat ajallaan, on erillinen ihmisen keksimästä, kellolla mitattavasta ajasta. Kellon aika on nykyihmisen elämässä usein niin vahvasti vaikuttava asia, että näiden kahden eroa ei välttämättä tule usein pohtineeksi. Jotkut ihmiset eivät ehkä koskaan tiedosta tätä.

Olet kuitenkin varmasti huomannut, että joskus aika tuntuu kulkevan todella nopeasti, kun teet asioita joista todella nautit. Silloin keskityt läsnä olevaan hetkeen, siihen ainoaan todelliseen. Ilman kelloa ja kellonaikaan sidoksissa olevia velvoitteita on myöskin todella rentouttavaa elää, edes yksi vuorokausi silloin tällöin. Itse olen järjestänyt nykyiseen elämääni melko paljon mahdollisuuksia tällaiseen tapaan olla, ja se on lisännyt onnellisuuttani. Kannattaa harjoitella "kellotonta elämää" niin, että silloin, kun olet vapaa kelloon sidotuista velvollisuuksistasi, vältä tietoisesti katsomasta kelloa. Tunne voi olla vapauttava, ja opettaa hetkessä elämisen lisäksi irtautumaan rutiineista tai kuuntelemaan kehoaan ja intuitiotaan...

Havahduin eräänä iltana ystäväni mökillä kummalliseen tilanteeseen. Huoneessa oli vanha kello, josta paristot olivat lopussa ja kello tikitti todella hitaasti. Ainakin kaksi kertaa hitaammin, kuin mitä kellon "kuuluu normaalisti" tikittää. Kuinka tietoinen mieli onkaan ehdollistunut tähän rytmiin! Tuntui todellakin siltä, kuin aika olisi kulkenut hitaammin. Tai ehkä nopeammin? Mitä enemmän kellon näyttämää aikaa alkaa pohtia, sitä hullummalta asialta se tuntuu. Läsnäolevaan hetkeen keskittyminen ainakin tuntui mielestäni helpommalta, kun taustalla kello tikitti hitaammin kuin mihin on tottunut. Kuin sekunnissa olisi ehtinyt tapahtua enemmän. Talossa, jossa oleskelimme, on kyllä muutenkin hyvin hieno, mystinen ja rauhallinen ilmapiiri. En ihmettelisi, vaikka esi-isät olisivat olleet siellä läsnä, ja antaneet maallisen matkamme varrelle aihetta pohdiskeluun... Hidastamalla kellon koneistoa. ;)

Olen itse tietoisesti opetellut läsnäolon taitoa tässä hetkessä. Se on todella hedelmällinen ja vapauttava tapa olla ja elää. Tämä hetki on aina ainutlaatuinen, ja määrität itsesi ja elämäsi jatkuvasti uudelleen sen kautta. Mitään ei ole koskaan tapahtunut menneisyydessä eikä tulevaisuudessa, vaikka mielemme vaeltelee niissä kummassakin tämän tästä. "Menneisyydessä" tapahtuneet asiat ovat itse asiassa vain muistijälkiä ja kokemustemme muovaamia häivähdyksiä, kun taas "tulevaisuus" on niiden pohjalta rakentuva, odotusten ja pelkojen värittämä illuusio. Todellisuudessa jokainen asia tapahtuu tässä hetkessä. Saako vielä kerran liekittää Eckhart Tollen Läsnäolon voimaa? Lukekaa se.

Oma aikakäsitykseni on tätä nykyä muodostunut hieman hämäräksi. Tuntuu usein, kuin aika kulkisi todella nopeasti, ja päivämäärät ja kuukaudet meinaavat mennä sekaisin. Läsnäolevassa hetkessä eläminen on nähdäkseni oikea ja onnellisuutta lisäävä tapa olla, mutta kellon aikaakin yhteiskunnassamme ja ihmisten välisessä yhteistyössä tarvitaan. Haluan välttää sekaannuksia, päällekkäisyyksiä ja muuta, joka kenties aiheuttaa stressiä tai ikäviä tilanteita kanssaihmisilleni. Tämä on onnistunut minulta aikaisemmin hyvinkin helposti, mutta tätä nykyä saan välillä tosissani tehdä töitä, että pysyn perässä omista aikatauluistani. Olen kyllä tutustunut konseptiin nimeltä kalenteri, ja se helpottaakin elämääni. Sitäkään ei vain aina tule katsottua juuri silloin kuin pitäisi. Vapaa-aikani ja kelloon sidotun työaikani vaihtelusykli on myöskin omiaan sekoittamaan pakkaa. Toisaalta se antaa eväitä entistä parempaan olemisensa tiedostamiseen, ja opettaa sopeutumaan vaihteleviin tilanteisiin. Havaittavissa on onnellisuutta, ja lähes hallittu kaaos.

Olen ulospäin näkyvässä toiminnassani ehkä sekavamman oloinen kuin aikaisemmin, jolloin elämäni oli rutiineihin sidotumpaa. Sisälläni on kuitenkin jatkuvasti kasvava rauhan ja harmonian tunne. Sitä saa edelleen jatkuvasti ruokittua palaamalla tietoisesti - tattadaaa - läsnäolevaan hetkeen, Olemiseen (kuten Tolle sanoisi). Vanhoihin malleihin ehdollistunut mieli askartelee tietenkin edelleen välillä menneessä tai tulevassa, mutta jatkuvasti vähemmän, ja tiedostan sen yhä useammin. Hyväksyminen on avain kaikkeen. Läsnäoleva hetki sellaisena, kuin se on. En myöskään yritä tulla valmiiksi tai täydelliseksi,  vaan hyväksyn mieleni vaeltelun. Haluan kuitenkin olla mieleni yläpuolella, sillä me olemme jotakin enemmän kuin tietoinen mielemme. Tietoinen hetkessä Oleminen antaa todella mahdollisuuden vain olla, ja saa aikaan kyvyn tarvittaessa toimia tehokkaasti, nautittavasti, oikein, kauniisti ja hyvin. Kaikki "ongelmat", joiden parissa mieli saattaa askarrella, ratkaistaan lopulta tässä hetkessä.


































" But after a while you realize time flies. And the best thing that you can do is to take whatever comes to you." - lauletaan Porcupine Treen ihanassa kappaleessa Time Flies. Mutta: Aika ei lennä, ajatuksemme lentävät. Mielensä hälinän monet turruttavat jatkuvilla ärsykkeillä sen sijaan, että antaisivat rauhan ja tietoisuuden paljastaa mielen perukoilla kytevät tyytymättömyys-, kipu,- pelko- ja traumasolmut. Näihin solmuihin pureutumatta ei kuitenkaan voi löytää kestävää onnellisuutta tai mahdollisuuksia toteuttaa itseään, ilmaista elämäänsä vapautuneesti.

Syvähengittäminen ja ympäristön tiedostaminen, erityyppiset meditaatioharjoitukset ovat lempeitä keinoja läsnäolon taidon herättelyyn. Jotkut hakevat "ajatuksetonta" tilaa pakottaen mielensä läsnäolevaan hetkeen esimerkiksi ajamalla lujaa tai harrastamalla raskasta liikuntaa. Konstit on monet. Sielu ja keho kaipaavat ajatusten sekamelskan ja mielen vaeltelun vastapainoksi - tai niiden sijaan - rauhaa ja läsnäoloa. Sitä, että joku on kehossa "kotona" ja vastaa sen viesteihin.

Tehdään itsellemme ja maailmalle palvelus tiedostamalla läsnäolon voima ja ajan paradoksaalinen luonne. Samaan aikaan sitä ei ole, ja kuitenkin sen läsnäoleva hetki on ainoa väylä, jonka kautta voimme toimia, ilmaista itseämme sanoin ja teoin. Onko siinä mitään järkeä? Ei munkaan mielestäni. Varmaa on kuitenkin se, että aikaa ei voi kelata takaisin, ja miksi pitäisikään. Koskaan emme myöskään tiedä, milloin maanpäällisen kehomme aika täällä on ohi. Sain tänään rakkaalta ihmiseltä muistutuksen siitä, että elämä todellakin on kuin junamatka. Pitää vain muistaa, että paluumatkaa ei ole.

Hyviä hetkiä, hyvää matkaa.


Kuvat: aL-baumfarnk05 ja murrellofaaron, Deviantart.com

26. lokakuuta 2011

David Wolfe: Eating for Beauty

Amerikkalainen "ruokaguru" David Wolfe on pöllähtänyt elämääni lähiaikoina kahdelta kanavalta: Kirjan ja seminaarin muodossa. Olen toki törmännyt tämän hyvän olon ja terveyden lähettilään oppeihin monesti netissä, mutta kulunut viikko on ollut niin täynnä Wolfea, että jotakin on pakko jakaa. Keskityn tässä postauksessa kanavoimaan pienen esittelyn kirjasta Eating for Beauty, jonka sain ihanasti ystävältä lainaan ja luin intohimolla.

Monenlaisista ruokavalioista olen kuullut, mutta että beauty diet... Pinnallinen lähestymistapa ruokavalion muodostamiseen? Kirjan luettuani - ei kuitenkaan. Wolfe painottaa jatkuvasti ajatusta kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja terveyden yhteydestä kauneuteen. Sopivan hoikka vartalo, puhdas iho, kiiltävät hiukset ja vahvat kynnet, terveet hampaat ja hyvä ominaistuoksu ovat eräitä kauneuden mittareita, joita ihmiset jatkuvasti yrittävät saavuttaa, usein kehoaan ulkoa päin tuunaten. Nämä kaikki, sekä (tärkeimpinä?) kirkkaat silmät ja tietynlainen valovoimainen säteily ovat kuitenkin niitä asioita, jotka jokaisen on mahdollista tuoda osaksi ulkoista olemustaan ruokavalion avulla.

"Proper nutrition is an art. It is an art form. Every bite is a brush stroke. Every swallow is a new color. Each meal is a cloud or a tree or a flower - a piece of the beautiful painting that you are becoming. You are becoming even more attractive work of art each day. You truly are a work of art in progress."

Wolfe aloittaa pohtimalla kauneuden olemusta. "Anything worth having is worth working for", lainataan Andrew Garnegie'ta. Päästään näkemykseen, että kauneus on valinta, saavutus ja vähä vähältä ansaittavissa oleva asia. Kauneus on prosessi, joka on jatkuvassa liikkeessä, ja fyysinen olemuksemme muokkautuu jokaisen valintamme ja tekomme mukaan. Sielun, mielen tai henkisen hyvinvoinnin osuuden näen itse molempiin suuntiin toimivana ketjureaktiona ulkoiseen kauneuteen nähden: Kumpikin ruokkii toista. Kauneus on tunnetusti katsojan silmässä, mutta elinvoima ja terveys ovat luonnollisella tavalla kaunista ja inspiroivaa useimmille meistä.

"Beauty is found in glowing form, grace, electromagnetism, and symmetry. These are the admirable culinary qualities that make raw foods so wonderful. Adopting the raw-food lifestyle will put you in nature's beauty parlor. It will bring color and vibrancy back into your complexion and cuisine."

Wolfe käsittelee kirjassaan yllättävänkin monipuolisesti erilaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin kauneuteen ja terveyteen. Ruoan nauttimisen kuitenkin ollessa yksi perustarpeistamme ja päivittäisistä toiminnoistamme, sen merkitystä kehomme ja mielemme muokkaajana ei tietenkään kannata aliarvioida. Siksi näihin kansiin on pakattu beauty diet. Suosittelen ehdottomasti lukemaan koko teoksen, mutta inspiraation herättelemiseksi (ja omaksi muistiokseni) lataan tähän merkittävimpiä pointteja. Enjoy!

       "Kauneusruokavalion" kulmakivet ovat:
  • Puhdas, kypsentämätön, kasvisruoka. Kehon happo-emäs -tasapaino: Kehon tulisi olla emäksinen, ja tätä edistää parhaiten tuoreet kasvikset ja etenkin lehtivihreä. Kuumentaminen tuhoaa vitamiinit ja tekee osan kasviksista myös kehoa happamoittaviksi.
  •  Lähdevesi
  •  Ravinteiden yhdistely. Esimerkiksi rasvat ja hiilihydraatit eivät sovi yhteen.Yksinkertainen on kaunista, Wolfe suosittelee syömään vain yhtä eläinperäistä/kuumennettua ruoka-ainetta yhdellä aterialla. 
  • Luonnolliset, kuumentamattomat rasvat. Etenkin kylmäpuristetut oliivi-, hampunsiemen- ja kookosöljyt sisäisesti ja ulkoisesti  käytettyinä.
  • Kehon puhdistaminen hiivasta ja loisista
  • Munuaisten ja maksan toiminnan tukeminen 
  • Mineralisaatio: Pii, rikki (MSM), sinkki, rauta, magnesium
  • Ruoansulatuksen ja suoliston hyvinvointi: Entsyymit ja probiootit

Eri tavoin kauneutta erityisesti aktivoivia ruoka-aineita:
  • aloe vera
  • rucola
  • takiaisenjuuri
  • kookosöljy
  • kurkku
  • durian
  • viikuna
  • hampunsiemen
  • kurpitsansiemen
  • macadamiapähkinä
  • nokkonen
  • oliivi
  • sipulit
  • papaija
  • retiisi
  • kurkuma
  • vesikrassi

Kauneutta vähentäviä ruoka-aineita:
  • kuumennetut rasvat. Myös pastöroidut maitotuotteet kuuluvat tähän kategoriaan. Kookosöljy ja voi ovat vähiten haitallisia kuumennettuina.
  • peruna
  • pavut
  • valkaistu sokeri ja tärkkelys

Miten, miksi? Kaipaatko tarkennusta? Lue kirja! (Tai kysy kommenttiboksissa! :)) Hankin sen varmasti jossakin vaiheessa omaksi, saa lainata. Saatan myöhemmin purkaa Wolfen maanantaisen Helsingin seminaarin antia. Mies on todellakin täynnä elinvoimaa, energiaa, ja hänen olemuksensa inspiroi ja innosti. Good stuff, suosittelen perehtymään.

Kauneudentäyteistä viikon jatkoa jokaiselle! ♥


Kuvat: aL-baum, Deviantart. 

25. lokakuuta 2011

Armas Arboretum - ja ajatuksia kiitollisuudesta

Rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Metsät sekä järvien ja meren läheisyys ovat minulle - kuten monelle meistä - hyvin voimaannuttavia elementtejä, joissa sielu lepää asiat asettuvat uomiinsa. Pikkukaupungissa kasvaneena ja ikäni partioleireillä rymynneenä elämä kerrostalossa Tampereen keskustan läheisyydessä olisi ehkä muodostunut ahdistavaksi, ellen...


























... olisi onnekkaiden sattumien, kohtalon tai minkä hyvänsä voiman johdatuksesta sattunut saamaan itselleni vuokra-asuntoa juuri Hatanpään Arboretumin läheisyydestä. Minulla ei Tampereelle muuttaessani ollut mitään käryä siitä, millainen alue on Hatanpää. Vapaan, sopivan vuokra-asunnon löytyessä kuitenkin muutin siihen empimättä, ja pian löysin asuntoni läheltä pienen ihmeen kaupungin vilinässä.
































Arboretumissa liikkuessaan löytää sielun ja ruumiin ravintoa. Se tarjoaa kauneutta, rauhaa ja inspiraatiota - mutta myös hyödykkeitä. Pyhäjärven rannat ja aallot, satoja eri kasvilajeja nimikyltteineen (mikäli kasviaiheinen knoppitieto kiinnostaa), huumaavan kauniin ruusutarhan (C-vitamiinipommi-ruusunmarjoineen), marja-aroniapensaita... Tänään bongasin puistosta valtavan kokoisia pakurikääpiä, joita suuntaamme piakkoin irroittelemaan... Kyllä kelpaa! En tiedä kuinka "sallittua" edellämainittujen hyödykkeiden hamustaminen kaupungin omistamalta alueelta on, mutta väliäkös sillä. Se ei ole keneltäkään pois, ja minähän tosiaan maksan niitä veroja...!

Vaikka joskus tuntuu siltä, että valtio suuntaa veronmaksajien euroja aivan käsittämättömiin kohteisiin (kuka edes tietää, mitä kaikkea hämärää selkämme takana puuhataan?), on kuitenkin ainakin osa maksamistamme veroista mennyt oivallisiin osoitteisiin. Tampereen kaupungin ylläpitämä Hatanpään puisto on siitä loistava esimerkki. Hienointa (ja ilmaista, vailla ylläpitokustannuksia) on tietenkin nauttia olostaan luonnotilassaan rehottavassa metsässä, mutta jos kaupungin keskellä on tällainen henkireikä, ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Olen viettänyt puistossa monia hienoja hetkiä niin yksin, kuin läheisten ihmistenkin kanssa. Tänään rannalla aurinkoa tankatessani olin täynnä kiitollisuutta siitä, että lähelläni on tällainen monipuolinen hyvänolon keidas.

Viimeaikoina olen muutenkin ollut suunnattoman kiitollinen monista asioista, ihmisistä, ajatusmalleista, oivalluksista ja opetuksista joita elämääni on tullut. Vai olenko minä itse ohjannut elämääni siihen suuntaan, että kiitollisuuden aiheita tuntuu tulevan jatkuvasti lisää? Kaikki ei edes ole uutta, vaan myös vanhat aiheet saattaa ajatustyön tuloksena nähdä uudessa valossa. Kiitollisuuden tunne on oivallus, joka sysää liikkeelle hienon ketjureaktion. Vetovoiman laki, hyvän kierre... Mielenkiintoisia asioita. Joka tapauksessa kiitollisuus on nähdäkseni elämän tärkeimpiä ja voimakkaimpia tunteita. Se antaa asioille merkityksen. Jokaisella tapahtumalla on tarkoitus, opetus tai perhosvaikutus, joka antaa aiheen kiitollisuuteen. Elämässä on valtavasti asioita - konkreettisia ja aineettomia - joista kannattaisi olla kiitollinen.

Kiitollisuudesta kumpuaa onni, rakkaus ja nöyryys. Se saa aikaan halun jakaa hyvää. Kiitollisuus on kuin valo, joka paljastaa pimeisiin nurkkiin piiloutuneet möröt ja mitätöi niiden näennäisen voiman. Se karkottaa luotaan katkeruutta, kaunaa, kateutta ja huolta. Onnellisuutta lisääviin asioihin keskittymällä, kiitollisuuden tunteessa suorastaan rypemällä varmistaa sen, että lisää on tulossa. Tunne ruokkii itseään ja suuntaa elämää. Kaikki muuttuu koko ajan hienommaksi.

Pysähdy ja tiedosta: Mistä asioista sinä olet kiitollinen?



Tämäkin kuva on peräisin Armaasta Arboretumista.

Rakkautta, kiitollisuutta ja onnellisuutta jokaisen päivään! ♥

9. lokakuuta 2011

Syyspäivää kuvina.































Sony Ericsson W302:n kameran kuvanlaatua ei varsinaisesti kannata juhlia, mutta ei välitetä siitä.

Lapsuudenkotipaikkakunnalla. Lähiruokaa, ulkoilua, kauniita värejä ja ajatuksia.
Huikeimpia syyspäiviä, ihmiset! ♥ Life is how you make it.