20. heinäkuuta 2011

Hunajata!





























Maalaismiljöötä muistellessa! Esimerkiksi lavatanssit Längelmäellä, isännän 60-vuotisjuhlien valmistelu ja vesihiihto veneen perässä roikkuminen kuuluivat muutaman viime päivän agendaan. Viivyin hetken Juupajoella Luomutila Henkireiän maisemissa, tätini tuttavien Seijan ja Jussin hellässä huomassa. Mökkimajoituspalvelujen lisäksi tilalla tuotetaan pääasiallisesti luomuhunajaa sekä viljellään vadelmaa lunonnonmukaisin menetelmin. Uskoakseni löydän itseni Henkireiän mahtavasta, luonnonkauniista miljööstä vielä uudemmankin kerran, ainakin juuri vadelmanpoiminnan merkeissä. Rauhallinen, avoin ja mutkaton ilmapiiri takasivat viihtyvyyden. Seijan kattava kotikirjasto oli myöskin jotakin, johon haluaisin tutustua vielä tarkemmin...! Kiehtovin osa visiittiä oli kuitenkin tällä kertaa mehiläistarhauksen opettelu.

Olen itse luomuhunajan suurkuluttaja, joten halusin ehdottomasti päästä kokemaan ja näkemään, miten tuo terveellinen herkku oikeasti päätyy purkkiin ja kaupan hyllylle. Pakkasimme autoon kehikkoja, kehikkojen kuljetusboksit, savuttimen, pihdit, kennoharjan, varmasti jotakin muutakin, sekä itsemme suojatamineisiin puettuina, ja suuntasimme mehiläispesille.





























Mehiläispesät siis koostuvat päällekäin pinotuista laatikoista eli osastoista, joiden sisällä roikkuu kehikoita. Näihin mehiläiset alkavat rakentaa kennoja mehiläisvahasta. Mehiläiset keräävät kukista mettä ja kuljettavat sen kennoihin. Hunajan värit, tuoksu ja maku, kuten kaikki muutkin ominaisuudet, määräytyvät kasvin erittämän meden koostumuksen ja aromin mukaan. Mehiläinen erittää meteen rauhaseritteitään, sylkinestettä ja entsyymejään, jolla se muokkaa muun muassa meden sokerikoostumusta invertaasientsyymin avulla pilkkoen ruokosokeria rypäle- ja hedelmäsokeriksi. Mehiläinen haihduttaa medestä pois myös ylimääräistä vettä. Valmiin hunajan mehiläiset varastoivat kennoihin ja peittävät kennot vahakansilla, jotka estävät mikrobien ja kosteuden pääsyn hunajaan. Mehiläistarhaaja nostaa kennon pesästä pihtien avulla ja tarkistaa, onko kenno täynnä ja valmis. Jos kennosta ei ravistamalla irtoa mesitippoja ja suurin osa kennostosta on täytetty, hunaja on valmista kerättäväksi. Hunaja irrotetaan kennoista linkoamalla, jonka jälkeen se on valmista purkitettavaksi. Linkoamistiloihin ei tiukkojen hygieniasäädösten takia niin vain pääse tutustumaan, joten se puoli jäi itseltänikin ainakin toistaiseksi näkemättä.





























 


Siitepölyä!
Kokemus mehiläispesän hoidosta oli todella mielenkiintoinen! Rauhallisuus oli valttia, sillä mehiläiset aistivat helposti tunkeilijan nopeat liikkeet tai esimerkiksi pesän liikuttelun ja kolistelun. Ne saattavat hermostua, kun ymmärtävät niiltä vietävän hunajaa pois. Siksi ripeä toiminta pesällä kannattaa. Keruureissumme lopuksi sain käsiini vielä siitepölyä, jonka terveyshyödyt ovat kiistattomat. Mutustelin onnellisena muutaman jauhomaisen, miedon makuisen pallukan, mutta en aivan välittömiä vaikutuksia niin pienestä määrästä huomannut. ;)













Luonnonmukaisessa mehiläistarhauksessa ei käytetä minkäänlaisia myrkkyjä mehiläisten karkoittamiseen tai rauhoittamiseen hunajankeruun aikana. Käytimme siihen tarkoitukseen savutinta, jossa poltettiin tavallista pahvia. Mehiläisiä pyrittiin vahingoittamaan mahdollisimman vähän: Esimerkiksi valmista kennoa kuljetuslaatikkoon siirrettäessä käytettiin hellävaraista harjausmetelmää mehiläisten poistamiseksi kennosta. Luomukriteerit täyttävän hunajan keruupaikkojen lähellä ei myöskään saa olla tietyn tyyppisiä tehtaita tai viljelmiä, jotka saattaisivat vaikuttaa mesikasvien myrkkypitoisuuksiin. Suomessa tuotettua hunajaa ei saisi pastöroida, mikä on erittäin tärkeää hunajan entsyymien ja kaikkien terveellisten ainesosien säilymisen kannalta.


Hunaja sopii kaikenlaiseen makeutukseen, ja valkaistu sokeri kannattaisikin aivan jokaisen vaihtaa terveellisempään vaihtoehtoon. Suomalainen luomuhunaja, agavesiirappi, palmusokeri, täysruokosokeri tai stevia ovat kokeilemisen arvoisia vaihtoehtoja.

Parasta aikaa ja makeita kesäpäiviä!

16. heinäkuuta 2011

Anna virran viedä!

Vuorossa lyhyt kuvaus siitä, mihin kaikkialle voi päätyä kolmen päivän aikana, kun vain menee.

Viime päivinä suunnittelemattomat ex-tempore-käänteet ovat vieneet mut mm. tutustumaan hienoimpaan puutarhaan ever, perinteiseen maadoitushoitoon ja luomumaitotilaan. Yllättävän läheltä voi löytyä yllättävän siistejä juttuja. Näistä hommista en omista kuvamateriaalia, eikä muutenkaan ole juuri nyt tarvetta pukea niitä sanoiksi. Sanon vaan, että ennakkoluulot narikkaan ja ulos kotoa! Kannattaa. Loimaan suunnalla vaikuttaville lukijoille on vielä ehdottomasti vinkattava jälleenmyyjästä Vihree.com, jonka valikoimissa on kaikkea elintarvikkeista luonnonkosmetiikkaan ja ekologisiin puhdistusaineisiin. Myymälä sijaitsee Nihtimäentiellä hieman Loimaalta Ypäjälle päin, ja tuotteita voi tilata myös postitse kotiin.

Loimaalle sijoittuneiden seikkailujen jälkeen päätin siirtyä hetkeksi Tampereelle, ja samana iltana päädyinkin touhuamaan luomuravintola Shasaan tiskin smoothieita vääntävälle puolelle. Hyvä meno, kannattaa poiketa Jyväskylässä, Tampereella tai Helsingissä pyöriessään. Seuraavaa etappiani pohtiessani muistin, että Tammerfest-niminen häppeninki on käynnissä. CMX, tuo selittämättömän kestorakkauteni kohde oli kiipeämässä lauteille Pakkahuoneella! Seuranaan yhtyeellä oli itselleni tuntematon Barbe-Q-Barbies sekä Von Hertzen Brothers, johon en ollut juurikaan perehtynyt aiemmin. Sain Janna-ystäväni keikkaseuraksi, ja eikun menoks.

CMX:n biisivalinnat ja  hieman flegmaattinen esiintyminen eivät tällä kertaa aivan vakuuttaneet, eikä miksaus auttanut asiaa. Von Hertzenin Kie mainitsi myöhemmin kohteliaasti kollegojensa maineeseen ja kokemukseen vedoten, että harvoin pääesiintyjä soittaa ennen lämmittelybändejä... Ehkä näin, mutta CMX:llä oli ainakin tänään juuri uudempien tulokkaiden lämmittelyyn sopivat energialataukset. A.W. Yrjänän runolliset sanoitukset ovat saaneet meikäläisen rakastumaan bändiin, mutta ainakaan tällä miksauksella ei sanoituksia juuri edes kuullut.

Grillibilebarbit herättivät allekirjoittaneessa hieman ärsytyksensekaisia tunteita: Naisilla oli kyllä valtavasti potkua, hyvä meininki ja soittotaitokin oli suht kohdillaan, mutta jokainen kappale kuulosti tyylilajiin perehtymättömänkin korvaan siltä, kuin sen olisi kuullut jo sata kertaa. Liian simppeliä rokkenrollia mun makuuni, ja olisivatko leidit voineet keksiä jonkun vielä vähän enemmän uskottavuutta syövän nimen bändilleen?

Barbe-Q-Barbies



































Bassossa Jonne, kitaroiden varsissa laulajat Mikko ja Kie.




Von Hertzenin veljekset olikin sitten iloinen yllätys! Porukka soitti suurelta osin uusimman Stars Aligned (2010) -albuminsa kappaleita. Herrojen olemus ja laulajan ääni - ehdottomasti myös taustalaulajaksi tituleeratun Kie-kitaristin - toimivat. Progressiivissävytteinen, tunnelmallinen rokki imaisi mukaansa! Kappaleiden rakenteet olivat itseäni miellyttävällä tavalla vaihtelevia ja monipuolisia. Lavalta huokui energiaa, intensiteettiä ja rauhaa oivassa balanssissa. Keikkasetin tietynlaista herkkyyttä kompensoitiin vielä räjähtävällä, kitaristien osalta paidattomalla paluulla lavalle. Tämä olisi saattanut olla korni veto, mutta pojilla oli tyyli hallussa viimeiseen asti. Kontrasti muutoin melko seesteiseen tunnelmaan veti suupielet hymyyn. Kannatti herätä - jälleen.

Tänään suuntaan uskoakseni Juupajoelle Luomutila Henkireikään hieman töihin ja tutustumaan. Siskonikin on nyt asettunut sinne hetkeksi, katsotaan mitä siellä keksitään! Raporttia luvassa. Parasta viikonloppua jokaiselle! ♥

13. heinäkuuta 2011

Apajat vaihtoon

Mustikat ovat kypsyneet tänä vuonna hieman tavallista aikaisemmin. Siispä ystäväni Satun kanssa pakkasimme ämpärit, poimurit, hyttysmyrkyt ja saappaat auton kyytiin ja otimme kurssin kohti Loimaan metsiä! Päivä vaikutti aurinkoiselta, mutta kun treffausaika oli käsillä, alkoi yllättäen satamaan. Tämä kohtalon oikku ei vanhoja partiolaisia pelästyttänyt, eikun mettälle! Satun sisko saatteli meidät matkaan sanoin: "Älkää tehkö mammoja!" Öö, mitä? "No, kaks mammaa meni mustikkaan, toinen ei mahtunu!"

Mammojen ja mummojen perimätiedolle olisi ollut käyttöä, kun lähdimme randomisti puskemaan erinäisiin paikkoihin, joista oletimme löytyvän mustikkaa. Ensimmäinen spotti vaikutti melko hyvältä, mutta kaatosade yllätti. Mukavuudenhaluisina rynnimme autoon pitämään sadetta, ja bileet olivat sielläkin oikein hyvät. Musiikkia, mustikoita ja hyvää seuraa! Sateen laannuttua painuimme takaisin metsään, mutta apaja vaikutti loppuunkalutulta, joten vaihdoimme paikkaa. Muutaman harhareissun jälkeen löysimme todella hyvän mustikkapaikan, lähellä oli jo valmiiksi joku vanhemman ikäpolven poimija. Kyllä mammat tietää nää jutut.


















Vietimme reissun päällä useamman tunnin, mutta varsinaisessa poiminnan tuoksinassa ehkä pari-kolme tuntia. Poimuri nopeutti hommaa hieman, mutta jälkikäteen roskia peratessa kului aikaa vielä lisää. Saaliin määrä ei ollut huikean suuri, sain kasaan vajaan neljä litraa mustikkaa, Satu näppäränä tyttönä jonkin verran enemmän. Satu tarkasteli maailmaa välillä myös myyräperspektiivistä, johtuen puutteellisesta tasapainoaististaan... Näkökulman vaihdos kuitenkin kannatti, sillä mustikat havaitsi paljon helpommin kuin yläpuolelta katsottuna.



































































Reissussa vaadittiin kärsivällisyyttä, niin hyvien apajien etsinnässä kuin hyttysten ja kärpästen hätistelyssäkin. Positiivisia puolia löytyi kuitenkin huomattavasti enemmän: Marjat, hyötyliikunta, hauskanpito, ulkoilu, rauha... Pitkähihainen paita, päähine ja hyttysmyrkky helpottivat toimintaa! Hyttysverkkohatut jäivät tällä kertaa kotiin, mutta ne pakataan varmasti seuraavalla kerralla. Musiikinkuuntelu saattaisi tuoda mukavasti nostetta hommaan, mikäli ininä ja surina luonnon äänet eivät tuntuisi poimimishetkellä tarpeeksi mieltäkohottavilta. Huomasin olevani edelleenkin melko kärsimätön poimija, kun kyseessä on pieni ja hitaammin poimittava marja. Mustikannpoimintaa voisi oikeastaan ajatella jonkinlaisena meditaatio- tai ainakin keskittymisharjoituksena. Haastavuutensa puolesta varsinaisesta flow-tilasta ei voida puhua, mutta aikaa jää rauhassa ajatteluun ja raittiista ilmasta nauttimiseen. Kaikki on jälleen kerran asenteesta kiinni! Huikean terveellistä marjaa jää metsiin mätänemään joka vuosi surullisen paljon, joten ei muuta kuin satoa korjaamaan kaikki kynnelle kykenevät! :)

10. heinäkuuta 2011

Mansikat haltuun ♥

Tänään aloitimme siskoni Katariinan kanssa kesän marjojen talteenoton! Kotimaiset, mielellään luomulaatuiset tai villit marjat ovat olleet ruokavaliossani suht merkittävässä osassa viime aikoina, joten kyykistely marjapenkissä tuntui hyvinkin mielekkäältä tavalta viettää kesäpäivää. Olen aikaisemmin ollut melko kärsimätön ja saamaton marjanpoimija, mutta nyt tämäkin seikka tuntuu asettuneen oikeisiin uomiinsa. Mitä enemmän poimit, sitä enemmän ja edullisemmin marjoja myös syöt. Poimintarupeama sujui rattoisasti hyvässä seurassa ja ennenkaikkea oikealla asenteella. Auringonpalvonta ja hyötyliikunta hoitui samalla.



















Suuntasimme loimaalaiselle Kärkäisen tilalle luomumansikoiden perässä. Myrkyttömyys oli meille tärkeä kriteeri, ja näissä penkeissä möyriessä todella huomasi, että luonnonmukaisuus oli asian ydin. Osa mansikoista oli melko pieniä, ja joukossa oli myös homehtuneita yksilöitä. Lisäksi mukana oli jos jonkilaista vipeltäjää aina heinäsirkoista muihin ötiäisiin. Mats-Eric Nilsson kertoo Aitoa ruokaa -kirjassaan mansikan kuuluvan tavanomaisesti viljeltynä niihin kasveihin, joissa käytetään eniten torjunta-aineita. Aineet ruiskutetaan suoraan kasville, ei tosin sadonkorjuuta edeltävinä päivinä. Harmaahometta vastaan viljelijät taistelevat tiettyjen sienien tai suopaliuoksen avulla, tuhohyönteisiä pyritään karkoittamaan mm. pyretriinillä. On varmasti täysin tapauskohtaista kuinka paljon tavalliseenkaan mansikkaan sattuu haitallisia torjunta-ainejämiä jäämään, mutta itselleni tuntuu huomattavasti luontevammalta valita vieläkin parempi vaihtoehto - eli luomu. Etenkin näin, kun hinta ei itse poimien päätä huimaa.



















Poimimme yhteensä 20 litraa ja aikaa kului tunti - puolitoista, emme kelloa paljon jaksaneet kytätä. Kymmenen litraa mansikoita maksoi 15 euroa, kojusta ostaessa luomumansikasta saa pulittaa ainakin kaksinkertaisen hinnan. Itse poimiminen siis ehdottomasti kannattaa! Päivä oli kuuma, joten varustauduimme vesipulloin ja päähinein. Pilvisemmällä säällä homma kävisi vielä helpommin. Itse suosin poimiessani konttausasentoa, nuori ja vetreäselkäinen siskoni kyyristeli. Jos nämä asennot eivät tunnu riittävän ergonomisilta, jokin taitettava retkituoli tai ämpäri saattaisi olla oiva apu poimiessa. Penkkejä kolutessaan saa olla tarkkana, sillä loistavia mansikkayksilöitä saattaa kätkeytyä lehtien alle niin, että nopealla tsekkauksella saattaisi monta jäädä huomaamatta. Etenkään kuumana päivänä mansikanpoiminnassa ei kannata ahnehtia, sillä poimittu mansikka tulisi saada mahdollisimman nopeasti kylmään pilaantumisen estämiseksi. Kotona alkoivatkin saman tien perkuutalkoot. Pakastimme mansikat ilman sokeria rasioihin, ja osa tietenkin säästettiin tuoreena syötäväksi.


Maha on nyt pullollaan mansikkaa, ja hyvä niin. Mansikka sisältää paljon C-vitamiinia ja kuitua sekä antioksidantteja. En muista mikä lajike meidän poimintaprojektissamme oli kyseessä, mutta suutuntuma oli erittäin makea ja bueno. Tältä näyttää ja maistuu kesä! Huomenna poimintasessiot todennäköisesti jatkuvat hieman eri miljöössä... Stay tuned!

Kärkäisen Puutarha, Kurittulantie 415, Loimaa