Sadonkorjuuviikon karkelot päiväkodissa

Tavaroiden kierrätyksen ja kotimaisen kausiruoan puolesta - Tällaisia arvoja välitetään perheille meidän päiväkodissa.  ♥

Palasin useamman viikon tauon jälkeen työtukikohtaani. Ihanaa huomata, että tähän taloon ja ryhmään on aina mukava palata. Useammissa päiväkodeissa työskennellessä aukeaa näkökulmia siihen, miten eri tavoin ja eri hengessä arki voi sujua. Meidän talossa hommat pyörii. Sadonkorjuuviikon kunniaksi oli järjestetty syysmarkkinat, joissa iltapäivän aikana maisteltiin kauden tuoreita vihanneksia, juureksia ja omenoita sekä pyöritettiin pihakirpputoria. Vanhemmat saivat vaatteita ja leluja kiertoon, ja tilaisuuden vaihtaa kuulumisia hieman tavallista arkipäivää paremmin. Erään työntekijämme poika esitti sirkustemppuja, ja yhdessä useamman ryhmän kanssa jorailimme pihalla Fröbelin Palikoiden tahtiin. Kun säätila vielä helli meitä lämpimällä auringonpaisteella, oli tunnelma taattu. Tällaista touhuntäyteistä iltapäivää suosittelen lämpimästi jokaiseen päikkyyn, eikä vaadi suuria ponnisteluja järjestyäkseen!

Vaikka Tampereen päiväkotien toimintamalleissa on törmäyskursseja omaan arvomaailmaani (ainakin ryhmäkokojen ja lapsille päivittäin tarjottavan ruoan osalta), on hienoa jälleen muistaa kuinka paljon voi henkilö-, ryhmä- ja talokohtaisesti panostaa tärkeäksi kokemiinsa asioihin. Jatkan ammattitaitoni kartuttamista julkisen sektorin kentällä vielä ainakin jonkin aikaa, mutta oman päiväkodin perustaminen siintää edelleen tulevaisuudessani.

It's the little things that make the world. Unelmaista loppuviikkoa! ♥

Viikko nesteillä

Aloitin viime viikon lauantaina eli lähes viikko sitten mielenkiintoisen ihmiskokeen nimeltä nestepaasto. Jaan tässä hieman kokemuksia ja vinkkejä asiasta kiinnostuneille.

Miksi?

Päätin ryhtyä paastolle kuultuani ja luettuani siitä paljon hyvää, ja haastaakseni itseni ja omat syömiseen liittyvät rutiinini. Oli sellainen olo, että keho kaipaa erityisen tehokasta puhdistus- ja kevennyskuuria. Paasto on sujunut itselläni todella helposti ja mukavasti varmastikin juuri sen takia, että motivaatio oli juuri nyt kohdillaan. Tuntui, että keho suorastaan pyysi paastoa, ja kokemushaluinen mieleni tietenkin oli heti messissä. Itselleni tämä kokeilu on ollut jälleen yhdenlainen mukavuusalueen ylitys, ja keino tutustua kehooni ja sitä kautta myös mieleeni entistäkin paremmin. On mielenkiintoista tarkastella rutinoitunutta suhdettaan ruokaan ja syömiseen. Kuinka paljon enemmän sitä ohjailee tottumus kuin todellinen kehon kuuntelu? Tietyllä tavalla paaston voi ajatella myös kannanottona, sillä suurella osalla maailman ihmisistä ei todellakaan ole sitä ruokamäärää, millä me täällä tottumukseemme turtuneina mässäilemme. En tarkoita, että viikon ajan syömättä jättämäni ruoka siirtyisi simsalabim - nälkäänäkeville, mutta... Saattaa avartaa näkökulmia.

Mitä?

Ideana nestepaastossa on nimensä mukaisesti nauttia pelkästään nestemäistä ravintoa, ja lukemani mukaan kalorimäärät kannattaa pitää alle 400 per päivä. Nyt ei puhuta siis mistään nälkäkuurista, sillä kun ruuansulatus saa levätä kokonaan, väistyy fyysinen näläntunne hyvin nopeasti kokonaan pois. Sopiva paaston kesto riippuu täysin ihmisestä, mutta ensikertalaiselle viikko tai alle voisi olla sopiva pituus. Omaa oloaan pitää ehdottomasti kuunnella, ja edetä sen mukaan. Pari-kolme ensimmäistä päivää paastotessa menee kuitenkin totutteluun, eli jos olo on tämän jälkeen vielä paastolle otollinen, kannattaa hyödyn maksimoimiseksi paastoa jatkaa sen verran, kuin hyvältä tuntuu.

Paastotessa elimistöstä poistuu tehokkaasti kuona-aineita ja turvotusta, monet ovat raportoineet henkisellä puolella tapahtuvan luovuuden lisääntymistä ja ajatuksenkulun kirkastumista. Etenkin paaston alkupäivinä saattaa ilmetä väsymystä, päänsärkyä ja palelua. Päänsärky johtuu usein kofeiininpuuttesta (kahvi ei sovi yhteen paaston kanssa) tai siitä, että kuona-aineiden poistamisesta ei ole huolehdittu. Tästä asiasta kerron lisää, sillä itselleni tuli yllätyksenä, että nestepaastoon kuuluu muutakin kuin nesteiden juomista ja ruokaa koskevien mielitekojen hillitsemistä.

Paaston aikana suoli ei luonnollisestikaan ole toiminnassa, koska ruokaa ei mene ruoansulatukseen. Silti suolistoon kertyy kuona-aineita, jotka sinne jäädessään palautuvat takaisin verenkiertoon ja aiheuttavat päänsärkyä ja pahaa oloa. Myöskään paaston puhdistava vaikutus ei toteudu, mikäli kuona-aineet jätetään kiertämään kehää elimistöön. Puhdistaminen kannattaa toteuttaa Glaubersuolaliuoksen ja/tai suolihuuhtelun avulla. Glaubersuolaa saa apteekeista ja luontaistuotekaupoista. Se aiheuttaa nesteiden poistumisen tavallisen virtsateiden lisäksi peräsuolen kautta. Itseaiheutettu ripuli, sounds like fun? Sitä se ei varsinaisesti ole, eikä suolaliuos myöskään hivele makuhermoja, mutta sitruunamehu helpottaa sitä asiaa. Paastoon motivoituneena tämä on kuitenkin varsin helppo asia, joka on lopulta nopeasti ja helposti hoidettu. Suolihuuhtelu on monelle varmasti vielä oudommalta kuulostava asia, mutta itse otin tämänkin suorituksen vain yhtenä hauskana kokemuksena. Suolihuuhtelupusseja saa niin ikään apteekeista ja luontaistuotekaupoista muutaman euron hintaan, ja se kuuluu huhupuheiden mukaan jokaisen itseään arvostavan terveysintoilijan ja hippihörhön vakiovarusteisiin. Ideana on: Vettä pussiin, letku hanuriin, makuuasentoon hetkeksi, ja vedet (kuona-aineineen) ulos. Tämä toimenpide kannattaa tehdä aamuin illoin. Ei niin paha setti miltä saattaa kuulostaa.

Rasittavaa liikuntaa ei saa harrastaa paaston aikana energiansaannin ollessa hyvin pientä. Sydän voisi olla koetuksella, mikäli yrittäisi ryhtyä urheilemaan. Kannattaakin panostaa rauhalliseen olemiseen ja tekemiseen, ja antaa itselleen aikaa ajatella ja toteuttaa luovuutta. Äitini ehdotti, että paasto olisi järkevintä pitää loman aikana ilman aikatauluja, mutta itse olen ollut koko viikon päiväkodissa töissä hyvällä menestyksellä. Yksilöllistä siis tämäkin. Paaston lopettamisesta minulla ei aivan vielä ole kokemusta, mutta loogisesti syöminen täytyy paaston jälkeen aloittaa hyvin varovaisesti ja maltillisesti. Vatsalaukku on pienentynyt, ja toisaalta kaikki ruoat maistuvat hyviltä ja keho pyytää energiapitoista ruokaa... Itsekuria siis vaaditaan, jotta vältytään pahoilta oloilta ja ähkyiltä.

Lisää paastoaiheisia vinkkejä mm. täältä ja täältä.

Tällä hetkellä tuntuu hullulta, kuinka paljon ja usein ihmiset normaalisti syövät (jos ruokaa on saatavilla)! Olen nauttinut kuluneen viikon aikana seuraavia:

• vesi 
• erilaiset teet ja haudukkeet (mm. pakuri, vihreä, piparminttu, kamomilla, välillä makeutettuna pienellä määrällä hunajaa)
• luomutuoremehuja
• Biotta-kasvismehuja 
• ruususuolaa silloin tällöin pieniä määriä.

Ja hyvin on pärjätty! Takana on nyt siis kuusi päivää ilman ruokaa. Itselläni ensimmäisenä päivänä väsymys oli kova, mutta seuraavat päivät sujuivat hyvinkin energisessä olotilassa. Nyt viidentenä ja kuudentena päivänä on jälleen ollut pientä ylimääräistä väsymystä havaittavissa. Fyysistä näläntunnetta ei juurikaan ole ollut, ja juomalla se on nopeasti hävinnyt. Olo on kevyt ja tyhjä. Suurempia mielitekojakaan ei ole esiintynyt, vaikka kämppiksetkin ovat kokkailleet omia herkkujaan ja kaapit notkuvat ruokaa. Olen kyllä välillä löytänyt itseni fiilistelemästä joitakin reseptejä netistä, ja luovuus on myös kukkinut sen suhteen, mitä kaikkea haluan valmistaa ja syödä sitten kun taas syön. Nyt tuntuu siltä, että paaston voisi pikkuhiljaa lopetella, mutta en kyllä jaksa huomista työpäivää varten miettiä eväitä. Luultavasti siis seitsemännen päivän jälkeen lopetan, ja siirryn jälleen ruokavalioon.

Rakas mummuni toteaa usein hyvän aterian jälkeen: "Ajatelkaa kuin tylsää ihmisellä olis, jos sen ei tarttis syödä!" Totta toinen puoli? Olen kyllä oppinut arvostamaan hyvää ja laadukasta ruokaa entistä enemmän. Maut ja syömisen hienous ovat alkaneet muotoutua mielessäni erittäin arvostettaviksi asioiksi. Toisaalta tästä on tylsyys kaukana, sillä omia ajattelumalleja on joutunut pistämään uusiksi. Tuntuu, että aikaa on myöskin valtavasti enemmän, sillä sitä kuluu kaupassa käyntiin, ruoan valmistukseen ja syömiseen yllättävän paljon. Kaiken kaikkiaan ruokahan on ihana asia, kun sitä nautitaan vastuullisesti, kohtuullisesti ja arvostaen. Tästä kokemuksesta voin todeta hyvinkin kulunein sanoin: Vaihtelu virkistää. Suosittelen testaamaan, eikä tämä jäänyt itselleni todellakaan viimeiseksi paastokokemukseksi.

Ennakkoluulotonta ja nautinnollista viikonloppua, ihmiset! ♥


Kuvat så här.

Living like The Sims

Muistuipa yhtäkkiä mieleeni eräs tietokonepeli, joka on uskoakseni monelle tuttu. Vuosituhannen vaihteen tietämillä pääsin ystäväni luona pelailemaan The Sims -peliä, joka oli kovasti koukuttava tapaus! Innostus levisi myös toiseen ystävääni, joka sittemmin ostikin pelin ja sen lisäosia useamman rompun verran. Näitä toki saimme lainata, ja omalle kotikoneellemmekin siis päätyi tämä ajantappajien kuningas - The Sims.

Kuinka nostalginen onkaan tämä näkymä pelin ensimmäisestä, grafiikaltaan ihanan kömpelöstä versiosta. Pelistä on myöhemmin tullut käsittääkseni kaksi uudempaa versiota, joista The Sims 2 -peliä aikanaan pelasin kaverini luona kerran tai pari. Kolmosversioon en ole koskaan tutustunut, mutta sen verran tiedän, että peliin on tullut kaiken kaikkiaan todella monta eri lisäosaa... Nopean googlauksen perusteella ainakin bilettämiseen, lomailuun, deittailuun, lemmikkieläimiin, taikomiseen, opiskeluelämään, elämään autiosaarella, jouluun ja muotiin liittyviä lisämahdollisuuksia. Pahimmat löytämäni olivat ehkä H&M Fashion Stuff ja Glamour Life Stuff -nimiset lisäosat. Huhhuh.

Kaikki mahdolliset ja mahdottomat elämän osa-alueet on siis tuotteistettu ja paketoitu raameihin, joiden puitteissa on mahdollisuus "luoda ja elää todeksi mitä tahansa". Eli näennäinen vapaus toteuttaa itseään...? Kahden uusimman version grafiikkakin on (näin maallikon silmään) jo niin toimivaa, että varsinkin nuorimmat pelaajat uppoutuvat varmaankin todella helposti tähän virtuaalimaailmaan. Vaikka pelejä saa imuteltua netistä ilmaiseksi, on ainakin jossain vaiheessa näidenkin pelien ympärillä liikkunut varsinainen bisnes. Nerokasta vai hullua? En lähde tällä kokemuksella erilaisia pelejä kuitenkaan tuomitsemaan tai arvottelemaan, päinvastoin. Olen kuullut viimeaikoina hyvinkin positiivisia juttuja erilaisten pelien käytöstä kehittävinä ja opettavina välineinä, mutta The Sims -pelin yhteneväisyydet länsimaisen nyky-yhteiskunnan "normikansalaisen" elämään ovat pelottavan suuria. Kaikella voi kuitenkin olla paikkansa oikein hahmotettuna ja suhteutettuna, myös tällä pelillä. En siis halua arvostella kenenkään suhdetta peleihin, enkä edes The Sims -peliin, vaan ainoastaan nostaa omat, lähinnä huvittuneet pohdintani aiheesta esiin.

Pelin alussa luodaan hahmot, joille valitaan mieluisat ulkonäkö ja luonteenpiirteet. Sitten rakennetaan talo, jonne hankitaan paljon tavaroita. Hahmojen tulee pelin alussa löytää itselleen työpaikka, jossa kuluu suuri osa päivästä. Työssä pyritään tietenkin etenemään ja saamaan palkankorotuksia. Tienatuilla rahoilla voi uudistaa kotia ja ostaa palveluja. Ihmissuhteet ja kotitöiden teko (paitsi jos on varaa palkata siivooja ja puutarhuri) ovat vapaa-ajalla tärkeässä osassa, mutta myös luovista ja liikunnallisista harrastuksista on huolehdittava. Needs-palkeista pelaaja näkee, mitä tarpeita kullakin hahmolla on, ja pyrkii vastaamaan niihin. Ihmissuhteissa pyritään pitämään yllä hyvää toverihenkeä ja mahdollisia rakkaussuhteita tietynlaisella kaavalla edeten. Homma toimii ja kaikilla on hauskaa, paitsi jos haluaa ehdoin tahdoin pistää ranttaliksi. Näin pelin idea meni ainakin ensimmäisessä The Sims -pelissä, en tiedä onko uudemmissa versioissa vielä jotain muuta erityistä ideaa. Elämäsimulaatio, voiko oikeastaan olla mitään kornimpaa?

Kuinka paljon sinun tai läheistesi elämässä on piirteitä siitä, että koko todellisuudessa tapahtuva elämä olisikin simulaatio? Mielen ja egon rakentama kenttä, jossa hahmona toimii ihmisen keho täydellisyyttä tavoittelevine egoineen (joka on tietenkin lähes alati tyytymätön vallitseviin olosuhteisiin)?








Simulaatiossa pelaajana taas on jokin ulkopuolinen taho: Yhteiskunnan normit ja odotukset, joita ovat (tiedostamattomuudessaan) ilmentäneet esimerkiksi omat vanhemmat, muut läheiset ihmiset, opettajat tai erilaiset rahalähtöiset propagandakampanjat. Onko elämä erilaisten suoritusten ja velvoitteiden sarja, joista jokainen tähtää eheämpään ja parempaan oloon  joskus tulevaisuudessa? Saattaapa jonkun elämänkulkua ohjailla myöskin "kohtalo", "Jumala", "johdatus", "sattuma" tai muu suurempi voima, jolloin raja tietoiseen elämänkulun haltuunottoon voi joskus olla häilyvä. Levoton ja tyytymätön ego kaipaa jatkuvasti hälinää ja virikkeitä, joilla vaimentaa sisäisten ristiriitojen olemassaolo. Kuitenkin vain antautumalla läsnäolevaan hetkeen ja sitä kautta ottamalla vastuun elämänsä kulusta, voi löytää itsensä ja onnellisuuden tästä simulaation kaltaisesta tilasta.

Millaisia ajatuksia suositun tietokonepelin filosofinen olemus herättää? :)

Lopuksi: Tehkää mitä teette, mutta tehkää se rakkaudella ja hyvin. ♥ Hienoa alkavaa viikkoa!

Mitä minulle jää?

"Mitä jää jäljelle kaikesta ongelmalliseen elämäntilanteeseesi liittyvästä pelosta ja kaipuusta, joka vie päivittäin suurimman osan huomiostasi? Muutaman sentin pituinen viiva syntymä- ja kuolinpäiväsi välissä hautakivessäsi. Tämä on masentava ajatus egoon kiinnittyneelle minuudelle."

- Eckhart Tolle - Tyyneys puhuu

Inspiroiduin jälleen kerran pohtimaan sitä, kuinka ihminen rakentaa itsensä ja olemisensa helposti ulkoisten asioiden varaan. Minuus nähdään erheellisesti kaiken sen kautta, mitä on saanut elämäänsä ulkopuolelta. Monesti tällaisia asioita ovat esimerkiksi ammatti, statukset, ulkonäkö, raha ja materia, ihmissuhteet ja se, millaisena kuvittelee muiden ihmisten näkevän itsensä. Ei ymmärretä tilanteiden muuttumista. Esimerkiksi kaunis ihminen saattaa olla seuraavana päivänä todella ruma (joutuessaan vaikkapa onnettomuuteen), mutta muuttuuko hänen minuutensa sen myötä? Työelämässään menestyvä voi saada potkut. Urheilija voi loukkaantua pysyvästi. Nämä ovat merkittäviä asioita, jos minuus on rakennettu niiden varaan! Joskus myös jatkuva kokemusten ja elämysten etsiminen tai vaikkapa erityislahjakkuuden hiominen saattavat olla merkkejä siitä, että jotakin oman itsen ulkopuolelta tulevaa tarvitsee minuutensa koossa pitämiseen. Ihmisen elämässä on tietenkin luonnollisesti paljon sisältöä, ja hyvä niin. Se onkin sitten eri asia, miksi tietyn ihmisen elämässä on juuri tietynlaista sisältöä. Kumpuavatko asiat pikemminkin muiden odotuksista tai omista, vääristyneistä käsityksistä ja arvomaailmasta, kuin intohimosta ja oman intuition seuraamisesta?

"Kun tajuat, että mitään ei puutu, koko maailma on sinun." -Laotse 500 eKr.

Loppujen lopuksi onnellisuutta ei käsittääkseni voi löytää mistään itsensä ulkopuolella olevasta. Kun tämän asian oivaltaa, katoaa elämästä paljon turhaa kuormaa. Kuolemanpelko, menettämisen pelko ja monenlaiset riippuvuudet ovat tästä hyviä esimerkkejä. Tolle on kirjoittanut jotakuinkin, että elämän salaisuus on "kuolla ennen kuin kuolet, ja ymmärtää, ettei sillä ole merkitystä." Mitä tämä tarkoittaa? Mielestäni sitä, että merkitystä on oikeastaan vain niillä asioilla, jotka viet mukanasi kuoleman hetkellä. Ja sitä, että tässä hetkessä tapahtuu koko elämä. Menneisyyteen takertuminen tai tulevaisuuteen kurkottelu eivät edistä onnellisuutta, sillä niissä oleellista on aina olosuhteiden, ihmisten ja muiden ulkoisten asioiden värittämä linssi, jonka läpi asioita tarkastellaan. Tämä aiheuttaa helposti pelkoja, odotuksia, ennakkoluuloja ja muuta, jonka varaan ehjää minuutta ei pysty rakentamaan.

Mielenkiintoinen asia tässä yhteydessä on kaikkien ihmissuhteiden ohella erityisesti parisuhde. Kuinka sellainen voisi koskaan olla toimiva tai onnellinen, mikäli aikaisemmat pohdinnat pitävät paikkansa? Tämä blogikirjoitus sai minut eilen pohtimaan aihetta, joka on muutoinkin pyörinyt lähiaikoina mielessä. Pohdiskelujeni tulos pähkinänkuoressa: Toista ihmistä ei voi vaatia tai odottaa korjaamaan tai parantamaan mitään omassa elämässään. Tilanteen tulisi olla sellainen, että molemmat kokisivat olevansa onnellisia ja ehjiä ilman toista, mutta parisuhde (tai miksi ikinä halutaankaan sen kaltaista tilannetta nimittää) toisi osapuolten elämään pelkkää "bonusta", ikään kuin lisää mausteita ja vivahteita. Molempien pitäisi ymmärtää, että elämä muuttuu koko ajan. Ihmiset muuttuvat, tilanteet muuttuvat, tunteet ja tarpeetkin muuttuvat. Lähtökohdan tulisi olla vapaa odotuksista ja vaatimuksista, myöskin parisuhteen jatkuvuuden vaatimuksesta.

Scandinavian Music Groupin kappale Lopulta olemme kuitenkin yksin on mielestäni todella kaunis ja lyriikoidensa puolesta jopa nerokas. Olen rakastanut sitä jo kauan, mutta tätä onnellisuuden ja minuuden rakentumista pohdiskellessani sen sanoitukset avautuivat minulle vielä kerran uudelleen. Olen antanut kappaleen aikaisemmin muodostaa hieman surumielisen tunnelman. Onko rakkaus muka näin toivotonta? Olenko tosiaan yksin? Ajatukseni ovat kehittyneet niin, että nyt koin kappaleen sanoman kokonaisuudessaan positiivisena ja helpottavana, melkeinpä pyhänä, niin hienolla tavalla siinä ilmaistaan asioita, jotka yhdistän tämän kirjoitukseni aiheisiin. Olisin linkittänyt kappaleen vaikkapa Youtubesta, mutta siellä ei kyseistä biisiä näkynyt säällisenä versiona olevan. Tässä siis sanat, mutta suosittelen myös kuuntelemaan. Terhi Kokkosen ääni on niin kaunis ja herkkä, että tässähän vallan liikuttuu.

"Katso, minä opin irrottamaan .

Näetkö, kuinka käteni ei hae mitään?

Sen mikä on pahaa, minä unohdan.

Jos näen jotain hyvää, ohi kävelen.

Lopulta olemme kuitenkin yksin.

Minulle jää kertomus
joka muistuttaa elämääni.

Minulle jää ylleni satanut puiden pöly.

Minulle jää salaisuus jota en kertonut kenellekään.
Minulle jää unet joissa peurat puhuvat.

Ketään ei voi tuntea kokonaan.

Ketään ei voi viedä mukanaan.

Lopulta olemme kuitenkin yksin.

Minulle jää villikuminan tuoksu 
hiljaisella aukiolla."

Muistetaan siis, mitä lopulta jää. Kaunista tätä hetkeä. ♥

Kuvat

Deviantartisteilta.

Kuinka suhtautua lyhytaikaiseen sairastumiseensa?

Luvassa henkistä huruilua, mutta lopussa myös käytännön vinkkejä syyslenssun selättämiseen. ;)

Olen ollut kuluneen vuoden aikana mielestäni tavallista terveempi, eivätkä mitkään pikkuflunssat ole tarttuneet samaan tapaan kuin aikasempina vuosina. Uskon, että ruokavalion puhdistamisella ja monipuolistuneella ravinteiden saannilla on tähän vahva yhteys, ja olen tietenkin ollut tyytyväinen tilanteeseen. Nyt kuitenkin kurkkukivulla alkanut (ja jatkunut) yleinen terveydentilan heikkeneminen on painanut päälle rankalla kädellä. Mistä nyt tuulee? Minut yllätti noin puolitoista viikkoa sitten mononukleoosi - kansankielellä suutelutauti, lääkäriäni lainatakseni. Kaupan päälle tuli maksatulehdus (joka siis kuuluu usein taudinkuvaan, eikä aiheudu esimerkiksi holtittomasta alkoholin kulutuksesta).

Tartunnan saaminen ei sikäli ollut yllätys, että kämppäkaverini joutuivat samaisen taudin kanssa tekemisiin noin kuukausi sitten. (Kämppissuhteisiimme ei kuitenkaan ole kuulunut suutelointia...) Taudin itämisaika on pitkä, joten tadaa - tässä sitä ollaan. Mononukleoosi on virusperäinen tauti, eli lääkkeenä toimivat ainoastaan lepo ja nesteytys, sekä tietenkin luonnollisessa muodossaan olevat vitamiinit ja muut luonnon yrtit ja herkut. Nieleminen on vain ajoittain ollut todella tuskallista, välillä on parempia ja välillä huonompia hetkiä. Olen lisäksi kokenut lihasten jomotusta, pahoinvointia, suun kuivumista, ja jouduin oksentamaan, kun en saanut nieltyä mitään ja keho reagoi omalla tavallaan. Kipulääkkeiden käyttöä pyrin minimoimaan, eivätkä ne ole kurkkukipuun tuntuneet kovasti auttavankaan - edes suurempina annoksina. Tähän mennessä olen kuitenkin saanut nieltyä sen verran tavaraa, ettei tiputukseen asti ole tarvinnut lähteä. Lääkärin mukaan tauti on yleensä hyvin hitaasti paranevaa sorttia, eli saattaa mennä kuukausikin ennen kuin olen entiseni. 

Mihin sitten pyrin tällä megalomaanisella sairaskertomuksellani? Halusin pohjustaa asiaa, jonka parissa olen nyt kipeänä ollessani ajatuksiani työstänyt. Kuinka suhtautua tällaiseen, verrattain lyhytaikaiseen sairauteen? Se kuitenkin vie voimat ja toimintakyvyn melko pitkälti, välillä myös puhekyvyn sekä aiheuttaa minun mittakaavassani melko kovaa kipua. "Miksi minä? Mä oon koittanu syödäkin niin terveellisesti! Miksi juuri nyt?! Oli Tulevaisuuskylä-tapahtumakin ja kaikkea kivaa! Ärrinmurrin, masennus, ahdistus, itku ja parku!" Niinkö? 

Ei tällä kertaa. Aikaisemmin mun mielenterveys olisi kärjistetysti sanottuna ollut vaakalaudalla jo pienemmästäkin vastoinkäymisestä. Tällä hetkellä mulla ei kuitenkaan ole mitään suurta ongelmaa pääni sisässä, vaikka kehoni on voimaton ja siihen sattuu. Olen halutessani tavallaan irti kehostani, ja pystyn suurimman osan ajasta tarkkailemaan fyysistä oloani ikään kuin kauempaa. Mä olen miettinyt, mitä kehoni haluaa mulle tällä sairaudella viestittää. Yleisesti tunnettu asia on, että usein stressin ja liian kiireisen elämänrytmin seurauksena keho ottaa viimeisenä keinona käyttöön sairauden, joka pakottaa pysähtymään ja rauhoittumaan. Tämän tyyppisestä asiasta saattaa toki nytkin olla kyse - ainakin osittain, mutta... 

Viime aikoina olen mielestäni ollut harvinaisen stressitön ja oloni on ollut vapaa. Olen tsillaillut juuri niin paljon, kuin on tuntunut hyvältä. Olenkin alkanut uskoa, että kehoni "testaa" minua siksi, että olen viime aikoina kehittänyt henkistä kapasiteettiani. Sitä, kuinka emootiot ja riippuvuudet, opitut käyttäytymismallit ja mieleen samastuminen hallitsevat elämää, ja kuinka päästä niistä irti. Haluan edelleen suositella jokaiselle esimerkiksi Eckhart Tollen Läsnäolon voima - The Power of Now -teosta (vaikkakin se saattaa olla pysäyttävä ja jopa rankka lukukokemus). Tolle mainitsee kirjassaan, että vastoinkäymisiin ja ongelmatilanteisiin suhtautuminen paljastavat toden teolla sen, mikä on "hereilläolon" aste ja tietoisuuden tila. 

Tätäkö tarvitsin, jotta näkisin, millaisessa jamassa tietoisuuteni on tällä hetkellä? Olenko minä kärsivä kehoni, emootioiden vallassa pyristelevä mieleni, vai itsenäinen, vapaa toimija? On tuntunut jopa huvittavalta, että vanhat käyttäytymismallini eivät kertakaikkiaan ole osoittautuneet enää toimiviksi. En ole osannut "kiukutella" olosuhteille, itselleni tai kenellekään siitä, että olen nyt kipeänä. Ei varsinaisesti harmita olla kipeänä, niin hullulta kuin ehkä kuulostaakin. Olen toki pyrkinyt maksimoimaan tervehtymistäni ravitsemalla itseäni mahdollisimman hyvin, ja myös koettanut "henkisiä keinoja" taudin selättämiseen. Joskus kehon tervehtyminen nopeutuu, kun kohdistaa hetkeksi kaiken huomionsa kipeään kohtaan kehossaan, suuntaa sille huomiota ja rakkautta sen sijaan, että vihaisi sitä ja ahdistuisi sen olemassaolosta. Kun olet hyväksynyt tilanteesi ja luvannut kehollesi rauhoittua ja antaa aikaa toipumiseen, paraneminen voi alkaa. Ei kuitenkaan kannata käyttää aikaansa pelkästään sairauden märehtimiseen, vaan myöskin ajatella ja kuvitella kehonsa sairauden jälkeen terveenä ja voimakkaana. Tästä mielikuvaharjoittelusta saattaisi olla hyötyä etenkin iltaisin, kun nukkuessa paranemisprosessi vauhdittuu. Henkisellä työskentelyllä on uskoakseni suuri merkitys sairauksien parantamisessa.

Jos olet flunssainen, kokeile lisäksi mm. seuraavia fyysisen puolen elvyttäjiä:

• Syvähengittäminen
• Höyryhengitys - mukaan voi laittaa suolaa tai eteeristä öljyä, esim. piparminttu, eukalyptus
• D-vitamiinia, SUURIA määriä!
• C-vitamiinia, marjoista, hedelmistä tai luonnonmukaisista valmisteista
• Pakuritee
• Inkivääri, valkosipuli
• Hunaja, propolis
• Mausteista ainakin kurkuma + mustapippuri
• Raikas ilma, ikkuna auki
• Runsas nesteytys ja lepo - tietenkin.

Vastustuskyvyn parantaminen ennaltaehkäisevästi olisi tietenkin tärkeää, onnistuu helpoimmin hyvän ja monipuolisen ravitsemuksen avulla. Mutta kuten sanottu, kaikkea ei näköjään voi ennaltahkäistäkään.

Toivon ja uskonkin, että sairastumiseni eräs tarkoitus oli myös jakaa näitä tuntemuksia, ja sen myötä ehkä antaa ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia sairaanaoloon. Ehdottaisin ainakin iloitsemaan siitä, mitä kaikkea (rauhallista) mukavaa ehdit tehdä, lukea, katsoa ja pohtia sairastaessasi. Jos tekemättömyys turhauttaa tai ahdistaa, mieti miksi näin on. Lopeta suorittaminen, äläkä syytä tilanteesta ketään tai mitään. 

Levätkää, rakkaat! ♥

Kuvat

jälleen

täältä.