25. joulukuuta 2011

Tervetuloa täydelliseen todellisuuteen.

Basam Booksin "valitut palat" eli Viisas elämä -sarja on tähän mennessä ollut mielestäni täynnä hienoja kirjoja, jotka käsittelevät hyvän ja onnellisen elämän kokemista ja henkistä kasvua kukin omasta vinkkelistään. Ajatustensa kyseenalaistaminen ja tähän hetkeen kiinnittyminen ovat olleet näissä kaikissa jollain tavalla läsnä. Aiemmin olen lukenut sarjasta Judith Orloffin ja Eckhart Tollen teoksia, ja voin suositella kaikkia, mikäli niiden lukeminen tuntuu hyvältä ajatukselta.

Äitini antamasta joululahjapaketista paljastui mieluisa lahja, jota en ollut toivonut tai aikaisemmin hamunnut: Byron Katien ja Stephen Mitchellin kirjoittama kirja Ilon tuhat nimeä - sopusointuisen elämän tie. Mitchell on taolaisuuden tuntija, joka haastatteli vaimoaan Katieta taolaisuuden pääteoksen Tao te chingin ajatuksiin pohjaten. Katie oli kamppaillut vuosia vaikean masennuksen kanssa, ja lopulta "herännyt todellisuuteen" ymmärtäen, että kärsimys on valinta. Hänen ajatuksiensa ja Tao te chingin oivalluksien yhdistyessä syntyi tämä teos. Olen ahminut sitä nyt vuorokauden verran, ja haluan jakaa kanssanne sen antia.

Kirjoitan Katien ja Mitchellin kirjaa vapaasti lainaten, siihen omia ajatuksiani yhdistellen. Kirjan punainen lanka on helppo löytää:

Todellisuus on aina täydellinen.































Tämä ajatus on niin yksinkertainen, että se tuntuu monen mielestä järjettömältä. Mieli on mutkikas, se luo kaaosta, joka taas luo kärsimystä. Mielen tehtävinä on pitää yllä illuusiota identiteetistä ja aikakäsityksestä, joista kumpuavat pelot, odotukset ja vaatimukset. Nämä ikään kuin rytmittävät elämää, ja ruokkivat mielen ja egon olemassaoloa. Ilman niitä ei olisi mitään, mihin ego voisi kiinnittyä ja ajatukset samaistua. Tämä kiinnittyminen ja samaistuminen luovat kuitenkin kärsimystä. Kärsimys on taistelua todellisuutta vastaan. Kärsimys on valinta, tapa suhtautua elämään ja asioihin.

Joka kerta, kun vastustat sitä mitä on, vastustat elämää ja Jumalaa.

Mieli keksii helposti tilanteita, joihin tämä ajatus ei pätisi. Maailmassa tapahtuu kamalia asioita, onnettomuuksia, sairautta, väkivaltaa ja kuolemaa. Pitääkö nämäkin asiat hyväksyä sellaisinaan? Ei tietenkään. Voimme omilla teoillamme viedä elämää ja maailmaa siihen suuntaan, kuin itsestämme tuntuu hyvältä ja oikealta. Kukaan meistä ei kuitenkaan voi tietää, mikä itsellemme, läheisillemme tai maailmalle on milloinkin parasta. Emme voi tietää, onko elämä vai kuolema, terveys vai sairaus parempi. Jos tapahtuu jotakin, joka ei sovi meidän kuvitelmaamme elämän oikeanlaisesta kulusta, ahdistumme. Maailmassa ei kuitenkaan koskaan ole tapahtunut mitään, minkä ei olisi pitänyt tapahtua. Elämä tapahtuu ja virtaa meistä riippumatta. 

Jos haluamme vapautua kärsimyksestä, meidän on oivallettava tämä. Todellisuus sellaisenaan on aina täydellinen. Se on niin vapauttava ja itsestäänselvä ajatus, että mielemme saattaa kamppailla kovasti sitä vastaan. Mielemme ei itse asiassa välttämättä halua ollenkaan päästää irti kärsimyksestä, sillä kärsimys on mielen rakenteeseen kiinteästi kuuluva asia. Se on suuri osa monen ihmisen identitettiä ja itseään koskevaa tarinaa. Oman identiteetin kyseenalaistaminen voi tuntua pelottavalta. "Hengitänkö minä, vai hengitetäänkö minua?" Se saattaa vaatia maailmankuvan muuttamista, vanhojen ajatusmallien korvaamista uusilla, ja muutos pelottaa usein.

Itselleni luonteva tapa ajatella on, että me olemme kaikki yhtä ja samaa. Jokainen meistä on täällä hetken, ja pian voimme olla jossakin aivan toisessa muodossa. Jokainen ihminen ja jokainen asia on osa suurta kokonaisuutta. Olemme toistemme peilejä ja opettajia, samalla olemme itsemme rakastajia ja itsemme ainoita seuralaisia...

Emme voi määrätä maailmankaikkeutta. Kaikki mikä tapahtuu, on oikein. Siksi, ollaksemme onnellisia, täytyisi tämä hetki  hyväksyä ja ottaa aina avosylin vastaan. Voimme helpottaa asioiden kulkua niin, että valitsemme tekemämme asiat sen mukaan, mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Aina, jos meistä tuntuu, että meidän pitäisi tällä hetkellä olla jossakin muualla kuin olemme, tai tehdä jotakin muuta, kuin mitä teemme, olemme järjiltämme. Näin ei pitäisi olla koskaan, sillä koska olet nyt siinä missä olet, sinun kuuluukin olla siinä. Siksi mielen vaeltelu menneessä ja tulevassa, odotuksissa ja vaatimuksissa tulisi lempeästi pysäyttää. Muutoin emme voi olla läsnä tässä hetkessä, siinä ainoassa todellisessa. 

"Jos uskot ajatuksiasi, kärsit."

Byron Katie on kehittänyt menetelmän, jonka avulla voi kyseenalaistaa omia ajatuksiaan, jotka luovat elämään stressiä ja ahdistusta. Hän kutsuu menetelmää Työksi, The Work. Siihen kuuluu neljä kysymystä, jotka esitetään aina stressaavaa ajatusta kyseenalaistaaksemme. Nämä kysymykset ovat:

1. Onko se totta?
2. Voitko aivan varmasti tietää, että se on totta?
3. Miten reagoit, kun uskot tuohon ajatukseen?
4. Kuka olisit ilman tuota ajatusta?

Kirjassa kerrotaan monia hienoja esimerkkejä ajatuksista, joita ihmiset ovat tämän menetelmän avulla kyseenalaistaneet. Ideana on se, että mitä tahansa mielesi sinulle uskotteleekin, voit nähdä mielesi taakse ja hyväksyä sitä kautta todellisuuden. Itseäni koskettava esimerkki on erään miehen stressaava ajatus, jota Katien menetelmän avulla työstetään:

"Olen vihainen vaimolleni, koska hän sytytti talomme palamaan ja pieni tyttäreni kuoli."

Aluksi pitää selvittää taustaoletus, jonka takia tämä ajatus toi miehelle stressiä ja kurjuutta. Lähtökohta on tässä tapauksessa ajatus siitä, että olisi parempi, jos miehen tytär olisi edelleen elossa. Nyt aletaan tehdä Työtä. Voidaanko aivan varmasti tietää, että tämä oletus on totta? Jos olemme aivan rehellisiä, sitä emme voi tietää. Jotkin asiat saattavat tuntua epäoikeudenmukaisilta ja kammottavilta, mikäli olemme asettaneet elämälle joitakin oletuksia tai odotuksia. Jokaisella asialla on kuitenkin tarkoitus, joka saattaa ilmetä vaikkapa vasta vuosien päästä. Työ on siis ahdistusta luovien ajatusten kyseenalaistamista. Mikäli omaksuu tämän kaltaisen tavan elää, saattaa vaikuttaa jonkun mielestä välinpitämättömältä tai jopa julmalta. Uskon itse, että hyvien tekojen tekeminen tai esimerkiksi aito läsnäolo toiselle ihmiselle hänelle vaikeassa tilanteessa on mahdollista vain, mikäli pystyy kyseenalaistamaan omat ajatuksensa. "Ei ole minun vuoroni kärsiä."

Täältä löydät Byron Katien videoita, jotka havainnollistavat Työn tekemistä käytännössä. Tässä hyvä johdattelu, Finding Kindness and Questioning Stressful Thoughts.

"I'm not asking you to believe me, I'm just asking you to test it for yourself."

Elämän virta on liian suuri ja mahtava hallittavaksi tai jaettavaksi hyviin ja pahoihin asioihin. Se, mikä tapahtuu, on lopulta oikein. Avoin mieli kykenee ymmärtämään, että se on suurin lahja ja vapautus, jonka voimme tässä maanpäällisessä elämässämme saada. Kenelläkään ei ole sen enempää viisautta kuin toisella, ei enempää kurjuutta tai enempää onnellisuutta. Nämä kaikki asiat ovat meissä jokaisessa, sillä olemme kaikki yhtä. Ajatuksemme tai niiden kyseenalaistaminen määrittävät sen, mitkä asiat itsessämme pääsevät esiin ja vallitseviksi.

Kiitos, kun luit mietteitäni. Ihanaa, että olet juuri siinä juuri nyt. ♥


Kuvat: QuelFamosoPorco, Deviantart.

16. joulukuuta 2011

Joulukuusi







































Keittiöstämme on viimeaikoina löytynyt paljon lämmintä tunnelmaa ja mahtavia keskusteluja. Kyllä se on kodin sydän.

Olemme Lauran kanssa molemmat herkästi innostuvaa sorttia, ja saamme revittyä suunnatonta iloa pienistä asioista. Vai ovatko ne sittenkään niin pieniä? Olen kirjoittanut ylös, mitä kaikkea olemme fiilistelleet kuluneen kuukauden aikana.

Ihanuutta mielestämme on esimerkiksi...

  • Se, kun biojätettä kertyy enemmän, kuin sekajätettä.
  • Edulliset, tarpeelliset kirpparilöydöt. Mm. espressopannu 4 €.
  • Turhista tavaroista luopuminen.
  • Kookosöljy. Herkullinen maku ja monipuoliset käyttökohteet! Mm. luomupopcornit kookosöljyssä paistettuna ja Herbamarella maustettuna...
  • Aamucappucino.
  • Ex-tempore viini-juusto-iltamat.
  • Kauniit ruoka-aineet esillä lasipurkeissa.
  • Epäonnistuneen sokerointimassan kaunis väri. Niin... Kaikessa on jotakin hyvää. ;)

Joku voisi pitää meitä tärähtäneinä, mutta mitäpä siitä. Suosittelen listaamaan välillä ylös mieltä lämmittäviä asioita. Ja ennenkaikkea fiilistelemään... Kaikkea! Lisäksi haluan virallisesti julistaa mitätöidyksi vanhan kansan sananlaskun: "Kenellä onni on, se onnen kätkeköön". Noin.

Postitiivisuutta ja parasta viikonloppua!

2. joulukuuta 2011

No stress!

Krooninen stressi painaa meistä monia, mutta miksi? Onko se tarpeen ja voisiko siitä päästä eroon? Mitä hyötyä murehtimisesta on koskaan ollut kenellekään? Se ei tee meistä yhtään onnellisempia, päinvastoin. Se ei myöskään yleensä edistä asioiden onnistumista tai järjestymistä parhain päin. Ja kuinka monet etukäteen pohtimistamme huolenaiheista jäävätkään kokonaan toteutumatta, tai huomaammekin selviävämme tilanteista paljon odotettua helpommin ja paremmin. Olen myös huomannut, että mukavienkin asioiden ja tilanteiden mielessään suunnittelu tai kuvittelu saa aikaan "suorituspaineita", ja epämääräisen hämmennyksen tunteen, kun tilanne ei mennytkään niin, kuin oli etukäteen kuvitellut tai toivonut... Mutta toteutui silti parhaalla mahdollisella tavalla. Oletteko huomanneet saman? :)

Tiettyihin tilanteisiin valmistautuminen, suunnitelmat ja unelmat ovat tietenkin eteenpäin vieviä ja tärkeitä, mutta jos nämä ajatukset muuttuvat ahdistaviksi ja hallitseviksi, ollaan haitallisen stressin puolella. Meillä ei todellakaan ole syytä murehtia asioista liiaksi etukäteen. Elämässämme ei ole todellisia, henkeämme uhkaavia vaaroja, joihin voisi tai kannattaisi varautua etukäteen huolestumalla. Nykyihminen on luonut itselleen keinotekoisen maailman, jossa on kuvitteellisia uhkia. Paineet sopia tiettyyn lokeroon, saavuttaa tietynlainen elämäntyyli ja toimeentulo, paineet onnistua ja "pärjätä elämässään" luovat helposti stressitilan, joka puolestaan heijastuu kehoon erilaisina jännitys- ja kiputiloina, ruuansulatus- tai iho-ongelmina, vastustuskyvyn heikentymisenä ja niin edelleen.

Olen havainnut itsessänikin merkkejä ehdollistuneista stressireaktioista. Olen suhtautunut niihin mielenkiinnolla ja rakkaudella, mutta pyrin pääsemään niistä irti, sillä tiedän niiden vaikuttavan haitallisesti elämääni ja olooni. Elämässäni on ensimmäistä kertaa (!) sellainen vaihe, että suunnitelmani ovat todella auki. Minulla ei ole ensi maaliskuun jälkeen sitoumuksia mihinkään työ- tai opiskelupaikkaan, ja tämä on todellakin uusi tilanne! Mielenkiinnonkohteita ja suunnitelmia sen sijaan on useita. Se tuntuu mahtavalta, mutta opittu stressireaktio nostaa välillä päätään. Epävarmuus rahallisesta toimeentulosta on tilanteessa stressin aiheuttaja, mutta sisimmässäni tiedän pärjääväni, ja että kaikki menee hyvin. Siksi stressireaktio on suorastaan absurdi! Ehdollistunut mieleni ja syvempi olemukseni käyvät jonkinlaista valtataistelua. Kuten huomaatte, tämän jutun kirjoittaminen on minulle (jälleen kerran) terapiaa ja tapa jäsentää ajatuksiani, mutta toivon tästä olevan hyötyä myös teille. Tässäpä siis kokemuksiani stressin selättämisen tiimoilta...












































Kävin muutama päivä sitten jälleen Om Yogalla Riina Ingalsuon hathajoogatunnilla. Hatha on luonteeltaan rauhallista ja lempeää, ja itsessäänkin siis omiaan stressinpoistoon. Riina kertoi vielä joogailujen ohessa ajatuksiaan stressistä ja kuinka siitä on mahdollista päästää irti.

"Jokainen kehon jännitystila on alkujaan mielen jännitystila. Stressi on mielen keksintö, ja se purkautuu kehoon jännityksinä. Onneksi me voimme kuitenkin päättää päästää näistä jännitystiloista irti. Stressin aiheet ovat aina menneessä tai tulevassa. Ja loppujenlopuksi ei kuitenkaan ole muuta kuin tämä hetki. Menneisyys on muistijälki, ja tulevaisuus on kuvitelmaa, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Ainoa, mikä on todellista, on juuri tämä hengenveto tässä ja nyt."

Voiko asiaa enää kauniimmin ilmaista?


Tunnilla tehtiin kaksi simppeliä mutta tehokasta stressinpoistoharjoitusta, jotka haluaisin nyt jakaa kanssanne.

1. Makaa selälläsi. Nosta käsivarret suoraksi kohti kattoa, pidä kädet nyrkissä. Jännitä käsiä voimakkaasti, purista nyrkkejä, ja vedä käsivarsia sisäänhengityksellä hitaasti koukkuun kohti rintalastaa. Uloshengityksellä puhalla suun kautta ulos, ja päästä nyrkit tippumaan rintakehän päälle. Toista muutaman kerran. Koputtele lopuksi sormenpäillä rintakehää.

2. Haa-hengitys: Seiso ryhdikkäästi, nosta käsivarret suoraksi kohti kattoa, aseta kämmenet yhteen. Pidä katse peukaloissa. Ota voimakas tunne mukaan, ja valmistaudu päästämään epämiellyttävästä stressistä irti. Puhalla voimakkaasti suun kautta ulos ja huokaa "haa" tai muuta, mikä tuntuu sopivalta. Älä mieti, miltä näytät tai kuulostat. Tällä uloshengityksellä taivu nopeasti eteen- ja alaspäin, heitä samalla kädet alas kohti lattiaa. Anna myös pään valahtaa alas, päästä niska rennoksi. Pidä alastulossa kuitenkin polvet hieman koukussa ja varo selän ja niskan nikamia. Tarkoitus ei ole venyttää, vaan valahtaa aivan "lötköksi". Toista harjoitus niin monta kertaa, kuin tuntuu hyvältä. Tämä on hyvin vapauttava ja puhdistava harjoitus, mikäli tunteen saa ladattua mukaan.

Ahdistavista tunteista voi olla pelottavaa päästää irti. Mitä jää niiden jälkeen jäljelle? Joudunko kohtaamaan unelmani ja todelliset intuitioni? Muutoksen tuulet... Mutta älkäämme pelätkö niitä.




Tässä vielä keinoja, jotka itse olen kokenut toimiviksi stressin hallinnassa, purkamisessa ja selättämisessä.

  • Kirjoittaminen. Kirjoita paperille ahdistava tunne, tilanne, pelko tai asia. Käsittelyprosessi alkaa. Mieti ajatuskulut loppuun asti. Mikä on lopulta pahinta, mitä voi tapahtua?
  • Asian purkaminen läheisille puhumalla voi olla toimiva keino, mutta joskus oman sisäisen äänen kuuntelua edistää asian pohtiminen itsenäisesti. Varo myös, ettet kuormita läheisiäsi turhaan "märehtimällä" ja tilittämällä asioita, se johtaa harvoin mihinkään hyvään. Yhdessä rakentavasti pohtien voi kuitenkin moniin asioihin saada hyviä näkökulmia ja ratkaisuja.
  • Mieti, onko sinulla mahdollisuutta vaikuttaa asiaan. Jos on, toimi. Jos ei, hyväksy asia ja asennoidu siihen uudella tavalla.
  • Pienten, jokapäiväisten asioiden hoitaminen tehokkaasti ja suunnitelmallisesti. Älä turhaan ota stressiä esimerkiksi siitä, muistatko tehdä jotakin. Tee muistilista, jätä tavarat sopiviin paikkoihin, äläkä jätä hoidettavia asioita roikkumaan tulevaisuuteen.
  • Pelkojen kohtaaminen ja työstäminen. Meillä kaikilla on niitä. Suhtaudu omiisi opettajina. 
  • Poistu mukavuusalueeltasi mahdollisimman usein, joko pienissä tai isommissa asioissa. Riko rutiinit. Itseluottamuksesi ja paineensietokykysi kasvaa.
  • Ulkoile, musisoi, piirrä, maalaa, tanssi, tee mitä tahansa luovaa.
  • Jokeri: Kysy neuvoa unilta. Kysy illalla nukkumaan mennessäsi mieltäsi askarruttava kysymys. Muotoile se selkeästi ja valitse vain yksi yhtenä iltana. Varaa sängyn viereen paperia ja kynä. Jos muistat unesi (keskellä yötä tai aamulla), kirjoita se heti ylös (vielä analysoimatta sen sisältöä). Pohdi myöhemmin suhteutettuna kysymykseesi, saatat yllättyä. Omalla kohdallani hyvin jännittävät unikonsultaatiot on aloitettu ja ne todellakin saavat jatkua! Tästä kiehtovasta aiheesta lisää Judith Orloffin Emotionaalinen vapaus -kirjassa...

 Aivan parasta ja rohkeaa viikonloppua, ihmiset! ♥


Kuvat: Ace0fredspades, ch4d1str0, Deviantart.