Apajat vaihtoon

Mustikat ovat kypsyneet tänä vuonna hieman tavallista aikaisemmin. Siispä ystäväni Satun kanssa pakkasimme ämpärit, poimurit, hyttysmyrkyt ja saappaat auton kyytiin ja otimme kurssin kohti Loimaan metsiä! Päivä vaikutti aurinkoiselta, mutta kun treffausaika oli käsillä, alkoi yllättäen satamaan. Tämä kohtalon oikku ei vanhoja partiolaisia pelästyttänyt, eikun mettälle! Satun sisko saatteli meidät matkaan sanoin: "Älkää tehkö mammoja!" Öö, mitä? "No, kaks mammaa meni mustikkaan, toinen ei mahtunu!"

Mammojen ja mummojen perimätiedolle olisi ollut käyttöä, kun lähdimme randomisti puskemaan erinäisiin paikkoihin, joista oletimme löytyvän mustikkaa. Ensimmäinen spotti vaikutti melko hyvältä, mutta kaatosade yllätti. Mukavuudenhaluisina rynnimme autoon pitämään sadetta, ja bileet olivat sielläkin oikein hyvät. Musiikkia, mustikoita ja hyvää seuraa! Sateen laannuttua painuimme takaisin metsään, mutta apaja vaikutti loppuunkalutulta, joten vaihdoimme paikkaa. Muutaman harhareissun jälkeen löysimme todella hyvän mustikkapaikan, lähellä oli jo valmiiksi joku vanhemman ikäpolven poimija. Kyllä mammat tietää nää jutut.

Vietimme reissun päällä useamman tunnin, mutta varsinaisessa poiminnan tuoksinassa ehkä pari-kolme tuntia. Poimuri nopeutti hommaa hieman, mutta jälkikäteen roskia peratessa kului aikaa vielä lisää. Saaliin määrä ei ollut huikean suuri, sain kasaan vajaan neljä litraa mustikkaa, Satu näppäränä tyttönä jonkin verran enemmän. Satu tarkasteli maailmaa välillä myös myyräperspektiivistä, johtuen puutteellisesta tasapainoaististaan... Näkökulman vaihdos kuitenkin kannatti, sillä mustikat havaitsi paljon helpommin kuin yläpuolelta katsottuna.

Reissussa vaadittiin kärsivällisyyttä, niin hyvien apajien etsinnässä kuin hyttysten ja kärpästen hätistelyssäkin. Positiivisia puolia löytyi kuitenkin huomattavasti enemmän: Marjat, hyötyliikunta, hauskanpito, ulkoilu, rauha... Pitkähihainen paita, päähine ja hyttysmyrkky helpottivat toimintaa! Hyttysverkkohatut jäivät tällä kertaa kotiin, mutta ne pakataan varmasti seuraavalla kerralla. Musiikinkuuntelu saattaisi tuoda mukavasti nostetta hommaan, mikäli ininä ja surina luonnon äänet eivät tuntuisi poimimishetkellä tarpeeksi mieltäkohottavilta. Huomasin olevani edelleenkin melko kärsimätön poimija, kun kyseessä on pieni ja hitaammin poimittava marja. Mustikannpoimintaa voisi oikeastaan ajatella jonkinlaisena meditaatio- tai ainakin keskittymisharjoituksena. Haastavuutensa puolesta varsinaisesta flow-tilasta ei voida puhua, mutta aikaa jää rauhassa ajatteluun ja raittiista ilmasta nauttimiseen. Kaikki on jälleen kerran asenteesta kiinni! Huikean terveellistä marjaa jää metsiin mätänemään joka vuosi surullisen paljon, joten ei muuta kuin satoa korjaamaan kaikki kynnelle kykenevät! :)