Hunajata!

Maalaismiljöötä muistellessa! Esimerkiksi lavatanssit Längelmäellä, isännän 60-vuotisjuhlien valmistelu ja vesihiihto veneen perässä roikkuminen kuuluivat muutaman viime päivän agendaan. Viivyin hetken Juupajoella Luomutila Henkireiän maisemissa, tätini tuttavien Seijan ja Jussin hellässä huomassa. Mökkimajoituspalvelujen lisäksi tilalla tuotetaan pääasiallisesti luomuhunajaa sekä viljellään vadelmaa lunonnonmukaisin menetelmin. Uskoakseni löydän itseni Henkireiän mahtavasta, luonnonkauniista miljööstä vielä uudemmankin kerran, ainakin juuri vadelmanpoiminnan merkeissä. Rauhallinen, avoin ja mutkaton ilmapiiri takasivat viihtyvyyden. Seijan kattava kotikirjasto oli myöskin jotakin, johon haluaisin tutustua vielä tarkemmin...! Kiehtovin osa visiittiä oli kuitenkin tällä kertaa mehiläistarhauksen opettelu.

Olen itse luomuhunajan suurkuluttaja, joten halusin ehdottomasti päästä kokemaan ja näkemään, miten tuo terveellinen herkku oikeasti päätyy purkkiin ja kaupan hyllylle. Pakkasimme autoon kehikkoja, kehikkojen kuljetusboksit, savuttimen, pihdit, kennoharjan, varmasti jotakin muutakin, sekä itsemme suojatamineisiin puettuina, ja suuntasimme mehiläispesille.

Mehiläispesät siis koostuvat päällekäin pinotuista laatikoista eli osastoista, joiden sisällä roikkuu kehikoita. Näihin mehiläiset alkavat rakentaa kennoja mehiläisvahasta. Mehiläiset keräävät kukista mettä ja kuljettavat sen kennoihin. Hunajan värit, tuoksu ja maku, kuten kaikki muutkin ominaisuudet, määräytyvät kasvin erittämän meden koostumuksen ja aromin mukaan. Mehiläinen erittää meteen rauhaseritteitään, sylkinestettä ja entsyymejään, jolla se muokkaa muun muassa meden sokerikoostumusta invertaasientsyymin avulla pilkkoen ruokosokeria rypäle- ja hedelmäsokeriksi. Mehiläinen haihduttaa medestä pois myös ylimääräistä vettä. Valmiin hunajan mehiläiset varastoivat kennoihin ja peittävät kennot vahakansilla, jotka estävät mikrobien ja kosteuden pääsyn hunajaan. Mehiläistarhaaja nostaa kennon pesästä pihtien avulla ja tarkistaa, onko kenno täynnä ja valmis. Jos kennosta ei ravistamalla irtoa mesitippoja ja suurin osa kennostosta on täytetty, hunaja on valmista kerättäväksi. Hunaja irrotetaan kennoista linkoamalla, jonka jälkeen se on valmista purkitettavaksi. Linkoamistiloihin ei tiukkojen hygieniasäädösten takia niin vain pääse tutustumaan, joten se puoli jäi itseltänikin ainakin toistaiseksi näkemättä.

 

Siitepölyä!

Kokemus mehiläispesän hoidosta oli todella mielenkiintoinen! Rauhallisuus oli valttia, sillä mehiläiset aistivat helposti tunkeilijan nopeat liikkeet tai esimerkiksi pesän liikuttelun ja kolistelun. Ne saattavat hermostua, kun ymmärtävät niiltä vietävän hunajaa pois. Siksi ripeä toiminta pesällä kannattaa. Keruureissumme lopuksi sain käsiini vielä siitepölyä, jonka terveyshyödyt ovat kiistattomat. Mutustelin onnellisena muutaman jauhomaisen, miedon makuisen pallukan, mutta en aivan välittömiä vaikutuksia niin pienestä määrästä huomannut. ;)













Luonnonmukaisessa mehiläistarhauksessa ei käytetä minkäänlaisia myrkkyjä mehiläisten karkoittamiseen tai rauhoittamiseen hunajankeruun aikana. Käytimme siihen tarkoitukseen savutinta, jossa poltettiin tavallista pahvia. Mehiläisiä pyrittiin vahingoittamaan mahdollisimman vähän: Esimerkiksi valmista kennoa kuljetuslaatikkoon siirrettäessä käytettiin hellävaraista harjausmetelmää mehiläisten poistamiseksi kennosta. Luomukriteerit täyttävän hunajan keruupaikkojen lähellä ei myöskään saa olla tietyn tyyppisiä tehtaita tai viljelmiä, jotka saattaisivat vaikuttaa mesikasvien myrkkypitoisuuksiin. Suomessa tuotettua hunajaa ei saisi pastöroida, mikä on erittäin tärkeää hunajan entsyymien ja kaikkien terveellisten ainesosien säilymisen kannalta.


Hunaja sopii kaikenlaiseen makeutukseen, ja valkaistu sokeri kannattaisikin aivan jokaisen vaihtaa terveellisempään vaihtoehtoon. Suomalainen luomuhunaja, agavesiirappi, palmusokeri, täysruokosokeri tai stevia ovat kokeilemisen arvoisia vaihtoehtoja.

Parasta aikaa ja makeita kesäpäiviä! ♥