Ajan henki

Nimesin tämän tekstini hämäävästi nokkelasti erään dokumenttielokuvan mukaan... Vaikka oikeasti aion kirjoittaa ihan muusta, kuin rahamarkkinatalouden ongelmista. Jos et kuitenkaan vielä ole katsonut Ajan henkeä, katso se tästä. Varaa matkaasi avoin ja muutoksiin sopeutuva asenne, sekä hieman aikaa. Tämä käsite liippaakin jo läheltä tämäniltaisia pohdintojani. Mitä on aika?

Ennen sukeltamistani tähän "pienimuotoiseen" aiheeseen, haluan korostaa priorisoinnin merkitystä ajankäytössä. Ajan henki -dokkari kestää kellon ajassa mitattuna kolmatta tuntia, enkä osaa sanoa onko se paljon vai vähän. Sen sisältö, sivistystä kartuttava ja ajatuksia avaava arvo on kuitenkin mielestäni suuri, joten pyydän käyttämään arvokasta aikaasi. Merkityksellisiä asioita voi tapahtua sekunnissa tai vuosien mittaisina prosesseina. Mieti siis, mitä arvoa saat itsellesi, muille ja maailmalle asioista, joihin käytät aikaasi. Ajankäyttö on totaalisesti järjestely- ja prioriteettikysymys.

Mitä ihmettä on aika? Kellon näyttämä aika on ihmisen keksimä illuusio. Kellon aikaa eivät tunne kasvit, eläimet tai lapset. Universaali kehittyminen ja tapahtumien kiertokulku, jossa esimerkiksi elävät organismit syntyvät, elävät ja kuolevat ajallaan, on erillinen ihmisen keksimästä, kellolla mitattavasta ajasta. Kellon aika on nykyihmisen elämässä usein niin vahvasti vaikuttava asia, että näiden kahden eroa ei välttämättä tule usein pohtineeksi. Jotkut ihmiset eivät ehkä koskaan tiedosta tätä.

Olet kuitenkin varmasti huomannut, että joskus aika tuntuu kulkevan todella nopeasti, kun teet asioita joista todella nautit. Silloin keskityt läsnä olevaan hetkeen, siihen ainoaan todelliseen. Ilman kelloa ja kellonaikaan sidoksissa olevia velvoitteita on myöskin todella rentouttavaa elää, edes yksi vuorokausi silloin tällöin. Itse olen järjestänyt nykyiseen elämääni melko paljon mahdollisuuksia tällaiseen tapaan olla, ja se on lisännyt onnellisuuttani. Kannattaa harjoitella "kellotonta elämää" niin, että silloin, kun olet vapaa kelloon sidotuista velvollisuuksistasi, vältä tietoisesti katsomasta kelloa. Tunne voi olla vapauttava, ja opettaa hetkessä elämisen lisäksi irtautumaan rutiineista tai kuuntelemaan kehoaan ja intuitiotaan...

Havahduin eräänä iltana ystäväni mökillä kummalliseen tilanteeseen. Huoneessa oli vanha kello, josta paristot olivat lopussa ja kello tikitti todella hitaasti. Ainakin kaksi kertaa hitaammin, kuin mitä kellon "kuuluu normaalisti" tikittää. Kuinka tietoinen mieli onkaan ehdollistunut tähän rytmiin! Tuntui todellakin siltä, kuin aika olisi kulkenut hitaammin. Tai ehkä nopeammin? Mitä enemmän kellon näyttämää aikaa alkaa pohtia, sitä hullummalta asialta se tuntuu. Läsnäolevaan hetkeen keskittyminen ainakin tuntui mielestäni helpommalta, kun taustalla kello tikitti hitaammin kuin mihin on tottunut. Kuin sekunnissa olisi ehtinyt tapahtua enemmän. Talossa, jossa oleskelimme, on kyllä muutenkin hyvin hieno, mystinen ja rauhallinen ilmapiiri. En ihmettelisi, vaikka esi-isät olisivat olleet siellä läsnä, ja antaneet maallisen matkamme varrelle aihetta pohdiskeluun... Hidastamalla kellon koneistoa. ;)

Olen itse tietoisesti opetellut läsnäolon taitoa tässä hetkessä. Se on todella hedelmällinen ja vapauttava tapa olla ja elää. Tämä hetki on aina ainutlaatuinen, ja määrität itsesi ja elämäsi jatkuvasti uudelleen sen kautta. Mitään ei ole koskaan tapahtunut menneisyydessä eikä tulevaisuudessa, vaikka mielemme vaeltelee niissä kummassakin tämän tästä. "Menneisyydessä" tapahtuneet asiat ovat itse asiassa vain muistijälkiä ja kokemustemme muovaamia häivähdyksiä, kun taas "tulevaisuus" on niiden pohjalta rakentuva, odotusten ja pelkojen värittämä illuusio. Todellisuudessa jokainen asia tapahtuu tässä hetkessä. Saako vielä kerran liekittää Eckhart Tollen Läsnäolon voimaa? Lukekaa se.

Oma aikakäsitykseni on tätä nykyä muodostunut hieman hämäräksi. Tuntuu usein, kuin aika kulkisi todella nopeasti, ja päivämäärät ja kuukaudet meinaavat mennä sekaisin. Läsnäolevassa hetkessä eläminen on nähdäkseni oikea ja onnellisuutta lisäävä tapa olla, mutta kellon aikaakin yhteiskunnassamme ja ihmisten välisessä yhteistyössä tarvitaan. Haluan välttää sekaannuksia, päällekkäisyyksiä ja muuta, joka kenties aiheuttaa stressiä tai ikäviä tilanteita kanssaihmisilleni. Tämä on onnistunut minulta aikaisemmin hyvinkin helposti, mutta tätä nykyä saan välillä tosissani tehdä töitä, että pysyn perässä omista aikatauluistani. Olen kyllä tutustunut konseptiin nimeltä kalenteri, ja se helpottaakin elämääni. Sitäkään ei vain aina tule katsottua juuri silloin kuin pitäisi. Vapaa-aikani ja kelloon sidotun työaikani vaihtelusykli on myöskin omiaan sekoittamaan pakkaa. Toisaalta se antaa eväitä entistä parempaan olemisensa tiedostamiseen, ja opettaa sopeutumaan vaihteleviin tilanteisiin. Havaittavissa on onnellisuutta, ja lähes hallittu kaaos.

Olen ulospäin näkyvässä toiminnassani ehkä sekavamman oloinen kuin aikaisemmin, jolloin elämäni oli rutiineihin sidotumpaa. Sisälläni on kuitenkin jatkuvasti kasvava rauhan ja harmonian tunne. Sitä saa edelleen jatkuvasti ruokittua palaamalla tietoisesti - tattadaaa - läsnäolevaan hetkeen, Olemiseen (kuten Tolle sanoisi). Vanhoihin malleihin ehdollistunut mieli askartelee tietenkin edelleen välillä menneessä tai tulevassa, mutta jatkuvasti vähemmän, ja tiedostan sen yhä useammin. Hyväksyminen on avain kaikkeen. Läsnäoleva hetki sellaisena, kuin se on. En myöskään yritä tulla valmiiksi tai täydelliseksi,  vaan hyväksyn mieleni vaeltelun. Haluan kuitenkin olla mieleni yläpuolella, sillä me olemme jotakin enemmän kuin tietoinen mielemme. Tietoinen hetkessä Oleminen antaa todella mahdollisuuden vain olla, ja saa aikaan kyvyn tarvittaessa toimia tehokkaasti, nautittavasti, oikein, kauniisti ja hyvin. Kaikki "ongelmat", joiden parissa mieli saattaa askarrella, ratkaistaan lopulta tässä hetkessä.

" But after a while you realize time flies. And the best thing that you can do is to take whatever comes to you." - lauletaan Porcupine Treen ihanassa kappaleessa Time Flies. Mutta: Aika ei lennä, ajatuksemme lentävät. Mielensä hälinän monet turruttavat jatkuvilla ärsykkeillä sen sijaan, että antaisivat rauhan ja tietoisuuden paljastaa mielen perukoilla kytevät tyytymättömyys-, kipu,- pelko- ja traumasolmut. Näihin solmuihin pureutumatta ei kuitenkaan voi löytää kestävää onnellisuutta tai mahdollisuuksia toteuttaa itseään, ilmaista elämäänsä vapautuneesti.

Syvähengittäminen ja ympäristön tiedostaminen, erityyppiset meditaatioharjoitukset ovat lempeitä keinoja läsnäolon taidon herättelyyn. Jotkut hakevat "ajatuksetonta" tilaa pakottaen mielensä läsnäolevaan hetkeen esimerkiksi ajamalla lujaa tai harrastamalla raskasta liikuntaa. Konstit on monet. Sielu ja keho kaipaavat ajatusten sekamelskan ja mielen vaeltelun vastapainoksi - tai niiden sijaan - rauhaa ja läsnäoloa. Sitä, että joku on kehossa "kotona" ja vastaa sen viesteihin.

Tehdään itsellemme ja maailmalle palvelus tiedostamalla läsnäolon voima ja ajan paradoksaalinen luonne. Samaan aikaan sitä ei ole, ja kuitenkin sen läsnäoleva hetki on ainoa väylä, jonka kautta voimme toimia, ilmaista itseämme sanoin ja teoin. Onko siinä mitään järkeä? Ei munkaan mielestäni. Varmaa on kuitenkin se, että aikaa ei voi kelata takaisin, ja miksi pitäisikään. Koskaan emme myöskään tiedä, milloin maanpäällisen kehomme aika täällä on ohi. Sain tänään rakkaalta ihmiseltä muistutuksen siitä, että elämä todellakin on kuin junamatka. Pitää vain muistaa, että paluumatkaa ei ole.

Hyviä hetkiä, hyvää matkaa. ♥


Kuvat: aL-baum,  farnk05 ja murrellofaaron, Deviantart.com