Unelmia ja päiväkotihommia

Aloitin tänään osa-aikatyöt tamperelaisessa päiväkodissa. Lapsiryhmä Myyrät (♥) koostuu 3-5 -vuotiaista mukeloista, ja kanssani sorvin ääressä pyörii neljä lastenhoitajaa. Olen puolittamassa osa-aikaisella eläkkeellä olevan lastentarhanopettajan virkaa, joten kahden viikon työ-vapaa -syklillä etenevässä syksyssä jää sitten aikaa vähän muuhunkin. Parasta.

Päiväkodissa oli puitteet ja tunnelma kohdallaan, olen todella tyytyväinen valikoituani itseni tähän duuniin! Mutta mutta. Tampereen Aterian päiväkoteihin toimittama ruoka suoraan sanottuna hirvittää. Ei siinä mitään, sillä kouluissa ja päiväkodeissa tarjottava ruokahan perustuu virallisiin ravitsemussuosituksiin. Olen vain opiskellut viimeaikoina sen verran ravintoasioita sekä varhaispedagogiikkaa, että nämä aiheet meinaavat mennä nyt pahemman kerran ristiin.

Lapsille tarjotaan paljon valkaistua vehnää, perunaa, kastikkeita (natriumglutamaatilla, olettaisin), rasvatonta "maitoa", kovetettua kasviöljyä leivän päällä, valkaistua sokeria ja suolaa sekä lihaa, kasviksia ja hedelmiä jotka eivät ole luonnomukaista (myrkytöntä) kasvatusta tai viljelyä nähneetkään. Lue aiheesta alkupaloiksi vaikka Olli Postin Nutrix ja Mats-Eric Nilssonin Aitoa ruokaa.

Kauhistuttaa ajatella, miten paljon nämä asiat vaikuttavat lasten kehitykseen. Uskon vakaasti, että erilaisilla käytös- ja kehityshäiriöillä on yhteys muutaman viime vuosikymmenen aikana lisääntyneisiin myrkkymääriin ja "ihmisyhteensopimattomaan ruokaan". Neurologiset ja kognitiiviset ongelmat ovat lisääntyneet. Tuntuu, että lasten luontainen elämän palo, mielikuvitus, innostus ja yhteys luontoon alkaa heiketä. Ravinto on tässä asiassa toki vain yksi osatekijä, mutta melko tärkeä sellainen, väittäisin. Tylsällä hiekkapihalla juostaan kesälläkin kengät jalassa. Sisällä taas ei saa juosta, kun voi kaatua. Tiedän, suuret ryhmäkoot pakottavat minimoimaan tapaturmien riskit, mutta silti.

Kun minä perustan joskus oman päiväkodin, siellä tarjotaan hieman erilaista ruokaa. Ei myrkytettyä eikä pilalle prosessoitua, muuten laidasta laitaan perheiden toiveita kuunnellen. Lisäksi pyrkimys on pieniin lapsiryhmiin, suureen ikäjakaumaan, hyviin aikuisiin ja kodinomaiseen ympäristöön. Tavoitteena on olla paljon ulkona luonnossa, ja toteuttaa sisälläkin ollessa luovuutta leikkien ja taiteillen. Kun sisustetaan ja välineistetään, hyödynnetään mahdollisimman paljon käytettyä materiaalia. Vanhempien kanssa yritetään löytää jokaiselle lapselle sopivimmat kasvatuskäytännöt, ja yhteinen arvomaailma vahvistanee kasvatuskumppanuutta. En ottaisi mielelläni päiväkotiin ollenkaan alle kolmivuotiaita, mutta jokainen perhe ja lapsi on tietenkin yksilöllinen tapauksensa. Toiminta- ja taideterapiamahdollisuudet voisivat löytyä vaikkapa samasta pihapiiristä. Vielä vanhainkoti samoille nurkille, niin saataisiin aikaan monimuotoinen elämänpiiri, jossa päivähoidon tarkoituksena ei olisi vain liukuhihnamaisesti saada aika kulumaan ja tasapäistää lapsiyksilöt yhdeksi massaksi vastaanottamaan koulussa seuraavaa infoähkyä... No niin, päästiin koko koulujärjestelmän ongelmiin, mutta mulla on mielessä soluttautua ruohonjuuritasolle tässä asiassa. Toisitko lapsesi mun päiväkotiin, mikäli päivähoidolle olisi tarvetta? Itsehän en muunlaiseen ehkä edes veisi.

Kaiken voi tehdä paremmin. Laadukasta viikkoa jokaiselle. ♥

Kuvat täältä ja täältä.