Kuinka suhtautua lyhytaikaiseen sairastumiseensa?

Luvassa henkistä huruilua, mutta lopussa myös käytännön vinkkejä syyslenssun selättämiseen. ;)

Olen ollut kuluneen vuoden aikana mielestäni tavallista terveempi, eivätkä mitkään pikkuflunssat ole tarttuneet samaan tapaan kuin aikasempina vuosina. Uskon, että ruokavalion puhdistamisella ja monipuolistuneella ravinteiden saannilla on tähän vahva yhteys, ja olen tietenkin ollut tyytyväinen tilanteeseen. Nyt kuitenkin kurkkukivulla alkanut (ja jatkunut) yleinen terveydentilan heikkeneminen on painanut päälle rankalla kädellä. Mistä nyt tuulee? Minut yllätti noin puolitoista viikkoa sitten mononukleoosi - kansankielellä suutelutauti, lääkäriäni lainatakseni. Kaupan päälle tuli maksatulehdus (joka siis kuuluu usein taudinkuvaan, eikä aiheudu esimerkiksi holtittomasta alkoholin kulutuksesta).

Tartunnan saaminen ei sikäli ollut yllätys, että kämppäkaverini joutuivat samaisen taudin kanssa tekemisiin noin kuukausi sitten. (Kämppissuhteisiimme ei kuitenkaan ole kuulunut suutelointia...) Taudin itämisaika on pitkä, joten tadaa - tässä sitä ollaan. Mononukleoosi on virusperäinen tauti, eli lääkkeenä toimivat ainoastaan lepo ja nesteytys, sekä tietenkin luonnollisessa muodossaan olevat vitamiinit ja muut luonnon yrtit ja herkut. Nieleminen on vain ajoittain ollut todella tuskallista, välillä on parempia ja välillä huonompia hetkiä. Olen lisäksi kokenut lihasten jomotusta, pahoinvointia, suun kuivumista, ja jouduin oksentamaan, kun en saanut nieltyä mitään ja keho reagoi omalla tavallaan. Kipulääkkeiden käyttöä pyrin minimoimaan, eivätkä ne ole kurkkukipuun tuntuneet kovasti auttavankaan - edes suurempina annoksina. Tähän mennessä olen kuitenkin saanut nieltyä sen verran tavaraa, ettei tiputukseen asti ole tarvinnut lähteä. Lääkärin mukaan tauti on yleensä hyvin hitaasti paranevaa sorttia, eli saattaa mennä kuukausikin ennen kuin olen entiseni. 

Mihin sitten pyrin tällä megalomaanisella sairaskertomuksellani? Halusin pohjustaa asiaa, jonka parissa olen nyt kipeänä ollessani ajatuksiani työstänyt. Kuinka suhtautua tällaiseen, verrattain lyhytaikaiseen sairauteen? Se kuitenkin vie voimat ja toimintakyvyn melko pitkälti, välillä myös puhekyvyn sekä aiheuttaa minun mittakaavassani melko kovaa kipua. "Miksi minä? Mä oon koittanu syödäkin niin terveellisesti! Miksi juuri nyt?! Oli Tulevaisuuskylä-tapahtumakin ja kaikkea kivaa! Ärrinmurrin, masennus, ahdistus, itku ja parku!" Niinkö? 

Ei tällä kertaa. Aikaisemmin mun mielenterveys olisi kärjistetysti sanottuna ollut vaakalaudalla jo pienemmästäkin vastoinkäymisestä. Tällä hetkellä mulla ei kuitenkaan ole mitään suurta ongelmaa pääni sisässä, vaikka kehoni on voimaton ja siihen sattuu. Olen halutessani tavallaan irti kehostani, ja pystyn suurimman osan ajasta tarkkailemaan fyysistä oloani ikään kuin kauempaa. Mä olen miettinyt, mitä kehoni haluaa mulle tällä sairaudella viestittää. Yleisesti tunnettu asia on, että usein stressin ja liian kiireisen elämänrytmin seurauksena keho ottaa viimeisenä keinona käyttöön sairauden, joka pakottaa pysähtymään ja rauhoittumaan. Tämän tyyppisestä asiasta saattaa toki nytkin olla kyse - ainakin osittain, mutta... 

Viime aikoina olen mielestäni ollut harvinaisen stressitön ja oloni on ollut vapaa. Olen tsillaillut juuri niin paljon, kuin on tuntunut hyvältä. Olenkin alkanut uskoa, että kehoni "testaa" minua siksi, että olen viime aikoina kehittänyt henkistä kapasiteettiani. Sitä, kuinka emootiot ja riippuvuudet, opitut käyttäytymismallit ja mieleen samastuminen hallitsevat elämää, ja kuinka päästä niistä irti. Haluan edelleen suositella jokaiselle esimerkiksi Eckhart Tollen Läsnäolon voima - The Power of Now -teosta (vaikkakin se saattaa olla pysäyttävä ja jopa rankka lukukokemus). Tolle mainitsee kirjassaan, että vastoinkäymisiin ja ongelmatilanteisiin suhtautuminen paljastavat toden teolla sen, mikä on "hereilläolon" aste ja tietoisuuden tila. 

Tätäkö tarvitsin, jotta näkisin, millaisessa jamassa tietoisuuteni on tällä hetkellä? Olenko minä kärsivä kehoni, emootioiden vallassa pyristelevä mieleni, vai itsenäinen, vapaa toimija? On tuntunut jopa huvittavalta, että vanhat käyttäytymismallini eivät kertakaikkiaan ole osoittautuneet enää toimiviksi. En ole osannut "kiukutella" olosuhteille, itselleni tai kenellekään siitä, että olen nyt kipeänä. Ei varsinaisesti harmita olla kipeänä, niin hullulta kuin ehkä kuulostaakin. Olen toki pyrkinyt maksimoimaan tervehtymistäni ravitsemalla itseäni mahdollisimman hyvin, ja myös koettanut "henkisiä keinoja" taudin selättämiseen. Joskus kehon tervehtyminen nopeutuu, kun kohdistaa hetkeksi kaiken huomionsa kipeään kohtaan kehossaan, suuntaa sille huomiota ja rakkautta sen sijaan, että vihaisi sitä ja ahdistuisi sen olemassaolosta. Kun olet hyväksynyt tilanteesi ja luvannut kehollesi rauhoittua ja antaa aikaa toipumiseen, paraneminen voi alkaa. Ei kuitenkaan kannata käyttää aikaansa pelkästään sairauden märehtimiseen, vaan myöskin ajatella ja kuvitella kehonsa sairauden jälkeen terveenä ja voimakkaana. Tästä mielikuvaharjoittelusta saattaisi olla hyötyä etenkin iltaisin, kun nukkuessa paranemisprosessi vauhdittuu. Henkisellä työskentelyllä on uskoakseni suuri merkitys sairauksien parantamisessa.

Jos olet flunssainen, kokeile lisäksi mm. seuraavia fyysisen puolen elvyttäjiä:

• Syvähengittäminen
• Höyryhengitys - mukaan voi laittaa suolaa tai eteeristä öljyä, esim. piparminttu, eukalyptus
• D-vitamiinia, SUURIA määriä!
• C-vitamiinia, marjoista, hedelmistä tai luonnonmukaisista valmisteista
• Pakuritee
• Inkivääri, valkosipuli
• Hunaja, propolis
• Mausteista ainakin kurkuma + mustapippuri
• Raikas ilma, ikkuna auki
• Runsas nesteytys ja lepo - tietenkin.

Vastustuskyvyn parantaminen ennaltaehkäisevästi olisi tietenkin tärkeää, onnistuu helpoimmin hyvän ja monipuolisen ravitsemuksen avulla. Mutta kuten sanottu, kaikkea ei näköjään voi ennaltahkäistäkään.

Toivon ja uskonkin, että sairastumiseni eräs tarkoitus oli myös jakaa näitä tuntemuksia, ja sen myötä ehkä antaa ajattelemisen aihetta ja uusia näkökulmia sairaanaoloon. Ehdottaisin ainakin iloitsemaan siitä, mitä kaikkea (rauhallista) mukavaa ehdit tehdä, lukea, katsoa ja pohtia sairastaessasi. Jos tekemättömyys turhauttaa tai ahdistaa, mieti miksi näin on. Lopeta suorittaminen, äläkä syytä tilanteesta ketään tai mitään. 

Levätkää, rakkaat! ♥

Kuvat

jälleen

täältä.