Kuinka nostalginen onkaan tämä näkymä pelin ensimmäisestä, grafiikaltaan ihanan kömpelöstä versiosta. Pelistä on myöhemmin tullut käsittääkseni kaksi uudempaa versiota, joista The Sims 2 -peliä aikanaan pelasin kaverini luona kerran tai pari. Kolmosversioon en ole koskaan tutustunut, mutta sen verran tiedän, että peliin on tullut kaiken kaikkiaan todella monta eri lisäosaa... Nopean googlauksen perusteella ainakin bilettämiseen, lomailuun, deittailuun, lemmikkieläimiin, taikomiseen, opiskeluelämään, elämään autiosaarella, jouluun ja muotiin liittyviä lisämahdollisuuksia. Pahimmat löytämäni olivat ehkä H&M Fashion Stuff ja Glamour Life Stuff -nimiset lisäosat. Huhhuh.
Kaikki mahdolliset ja mahdottomat elämän osa-alueet on siis tuotteistettu ja paketoitu raameihin, joiden puitteissa on mahdollisuus "luoda ja elää todeksi mitä tahansa". Eli näennäinen vapaus toteuttaa itseään...? Kahden uusimman version grafiikkakin on (näin maallikon silmään) jo niin toimivaa, että varsinkin nuorimmat pelaajat uppoutuvat varmaankin todella helposti tähän virtuaalimaailmaan. Vaikka pelejä saa imuteltua netistä ilmaiseksi, on ainakin jossain vaiheessa näidenkin pelien ympärillä liikkunut varsinainen bisnes. Nerokasta vai hullua? En lähde tällä kokemuksella erilaisia pelejä kuitenkaan tuomitsemaan tai arvottelemaan, päinvastoin. Olen kuullut viimeaikoina hyvinkin positiivisia juttuja erilaisten pelien käytöstä kehittävinä ja opettavina välineinä, mutta The Sims -pelin yhteneväisyydet länsimaisen nyky-yhteiskunnan "normikansalaisen" elämään ovat pelottavan suuria. Kaikella voi kuitenkin olla paikkansa oikein hahmotettuna ja suhteutettuna, myös tällä pelillä. En siis halua arvostella kenenkään suhdetta peleihin, enkä edes The Sims -peliin, vaan ainoastaan nostaa omat, lähinnä huvittuneet pohdintani aiheesta esiin.
Pelin alussa luodaan hahmot, joille valitaan mieluisat ulkonäkö ja luonteenpiirteet. Sitten rakennetaan talo, jonne hankitaan paljon tavaroita. Hahmojen tulee pelin alussa löytää itselleen työpaikka, jossa kuluu suuri osa päivästä. Työssä pyritään tietenkin etenemään ja saamaan palkankorotuksia. Tienatuilla rahoilla voi uudistaa kotia ja ostaa palveluja. Ihmissuhteet ja kotitöiden teko (paitsi jos on varaa palkata siivooja ja puutarhuri) ovat vapaa-ajalla tärkeässä osassa, mutta myös luovista ja liikunnallisista harrastuksista on huolehdittava. Needs-palkeista pelaaja näkee, mitä tarpeita kullakin hahmolla on, ja pyrkii vastaamaan niihin. Ihmissuhteissa pyritään pitämään yllä hyvää toverihenkeä ja mahdollisia rakkaussuhteita tietynlaisella kaavalla edeten. Homma toimii ja kaikilla on hauskaa, paitsi jos haluaa ehdoin tahdoin pistää ranttaliksi. Näin pelin idea meni ainakin ensimmäisessä The Sims -pelissä, en tiedä onko uudemmissa versioissa vielä jotain muuta erityistä ideaa. Elämäsimulaatio, voiko oikeastaan olla mitään kornimpaa?
Simulaatiossa pelaajana taas on jokin ulkopuolinen taho: Yhteiskunnan normit ja odotukset, joita ovat (tiedostamattomuudessaan) ilmentäneet esimerkiksi omat vanhemmat, muut läheiset ihmiset, opettajat tai erilaiset rahalähtöiset propagandakampanjat. Onko elämä erilaisten suoritusten ja velvoitteiden sarja, joista jokainen tähtää eheämpään ja parempaan oloon joskus tulevaisuudessa? Saattaapa jonkun elämänkulkua ohjailla myöskin "kohtalo", "Jumala", "johdatus", "sattuma" tai muu suurempi voima, jolloin raja tietoiseen elämänkulun haltuunottoon voi joskus olla häilyvä. Levoton ja tyytymätön ego kaipaa jatkuvasti hälinää ja virikkeitä, joilla vaimentaa sisäisten ristiriitojen olemassaolo. Kuitenkin vain antautumalla läsnäolevaan hetkeen ja sitä kautta ottamalla vastuun elämänsä kulusta, voi löytää itsensä ja onnellisuuden tästä simulaation kaltaisesta tilasta.
Millaisia ajatuksia suositun tietokonepelin filosofinen olemus herättää? :)
Lopuksi: Tehkää mitä teette, mutta tehkää se rakkaudella ja hyvin. ♥ Hienoa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti