"For me any diet or eating advices are bullshit. I just listen to myself."
Aion kirjoittaa eräästä ohjenuorasta oman ruokavalion koostamiselle, nimittäin veriryhmäperustaisesta ruokavalio-ohjeistuksesta. Haluan silti tähdentää yksilöllisyyttä kokonaisuutena, joka ulottuu kaikkien veriryhmien ja kehotyyppienkin ulkopuolelle.
Useimpia ravintosuosituksia ja ruokavalioita, joihin nykyään törmää, markkinoidaan usein lähes kaikille sopiviksi ihmekeinoiksi parempaan elämään. Toki oma lukunsa ovat myrkylliset tai haitalliset "ruuat" (valkaistut sokerit ja vehnäjauhot, transrasvat sekä homogenoidut maitotuotteet), joista ei ole kenenkään ruokavaliossa hyötyä - päinvastoin. Jos pysytellään näiden tuotteiden ulkopuolella, on yksilöiden välillä valtavia eroja siinä, minkälainen ravinto ja elämäntapa sopii kenellekin. Siksi karppaus, raakailu tai vegaanius toimivat toisella, mutta eivät toisella.
Auyrvedinen kehotyyppeihin perustuva ohjeistus ruokavalioon ja elämäntapaan on yhdessä veriryhmäperustaisen ruokavalioteorian kanssa eräs eniten yksilöllisyyttä painottavista. Auyrvedisessä kehotyyppianalyysissä on kenties enemmän tulkinnanvaraa, kun taas veriryhmäteoria on tieteellisempi. Kuten jo alussa varmasti tuli selväksi, en aio vertailla näitä kahta suuntausta tai väittää, että kumpikaan olisi täydellinen, aukoton tai kaikille sopiva. Tällä hetkellä koen, että nämä kaksi yhdessä antavat jo hyviä ja mielenkiintoisia suuntaviivoja oman ruokavalion koostamiseen, mutta pidetään edelleen oman olon fiilistely kaikkein tärkeimpänä punaisena lankana.
Haluan jakaa kanssanne asioita opuksesta, jota olen kahlannut läpi mielenkiinnolla: Peter J. D'Adamon ja Catherine Whitneyn kirjoittamaa teosta Eat right 4 your type. 4 blood types, 4 diets (suom. Syö oikein oman tyyppisi mukaan). Kirja on ilmestynyt vuonna 1996, ja sen tietoja on sittemmin päivitetty. Netin syövereistä löytyy runsaasti lisää tietoutta veriryhmäteoriasta, mm. tohtori D'Adamon nettisivuilta.
Näin kirjassa väitetään:
- Veriryhmä - O, A, B tai AB - on selvä geneettinen sormenjälki; se on yhtä luotettava tunniste kuin DNA.
- Kun ihminen syö ja elää veriryhmänsä erityispiirteiden mukaisesti, hän pysyy varmemmin terveenä ja normaalipainoisena. Lisäksi vanhenemisprosessi hidastuu.
- Veriryhmä on luotettavampi identiteetin mittari kuin rotu tai kulttuurinen tai maantieteellinen tausta. Ihmisen geneettinen olemus kiteytyy siinä; se on opas terveelliseen elämään.
- Selitys veriryhmien suureen merkitykseen löytyy ihmiskunnan kehityshistoriasta: Vanhin veriryhmä on O-ryhmä; A-ryhmä kehittyi yhteiskunnan muuttuessa maatalousvaltaiseksi ja B-ryhmä ihmisen siirtyessä pohjoisen kylmiin ja karuihin oloihin; AB-veriryhmä on varsin uusi muunnos, joka syntyi erilaisten populaatioiden sekoittuessa. Kunkin veriryhmän nykyiset ravitsemustarpeet ovat suoraa seurausta tästä kehityshistoriasta.
Mihin tämä perustuu?
Maalaisjärjellä ajateltuna: Ennen kuin elimistön solut pystyvät hyödyntämään mitään syömistämme ravintoaineista, täytyy ruoka muuttaa sellaiseen muotoon, jossa veri pystyy kuljettamaan ravinteita eri puolille kehoa...
"Veriryhmä on immuunijärjestelmän avain. Se ratkaisee, missä määrin virukset, bakteerit, infektiot, kemialliset aineet, stressi ja moninaiset muut tungettelijat ja tekijät, jotka saattaisivat vaarantaa immuunijärjestelmän toiminnan, pääsevät vaikuttamaan. -- Veriryhmien vasta-aineet muita veriryhmiä vastaan ovat immuunijärjestelmän vahvimpia vasta-aineita. Ne agglutinoivat (eli liimaavat yhteen tai kokkaroittavat) yhteensopimattoman veriryhmän verisoluja niin tehokkaasti, että kokkaroitumisen näkee veripisarasta jopa paljaalla silmällä. -- Veren ja syömiemme ruoka-aineiden välillä tapahtuu kemiallinen reaktio, joka johtuu geneettisestä rakenteestamme. -- Aikoinaan huomattiin, että monet ruoka-aineet sakkauttavat joidenkin, mutta eivät kaikkien veriryhmien soluja (kyseessä on tavallaan sama ilmiö kuin yhteensopimattoman veriryhmän hylkimistapauksessa). -- Tapahtumasarja on yksinkertaistaen seuraava: Kun ihminen syö ruokaa, jonka sisältämät lektiinit ovat yhteensopimattomia hänen veriryhmänsä antigeenin kanssa, lektiinit ottavat kohteekseen jonkin elimen tai elimistön järjestelmän (esimerkiksi munuaiset, maksan, aivot tai mahalaukun) ja alkavat agglutinoida kyseisen alueen verisoluja."
Nyt haluan kuitenkin palata käytännön tasolle ja välittää tietoa, jota jokainen voi omassa elämässään fiilistellä, mikäli kokee sen tarpeelliseksi tai kiinnostavaksi. Teorialle on siis hyvin paljon tieteellistä perustaa, johon on kuulunut eri ruoka-aineiden lektiinien tutkimista laboratoriossa ja kokeita siitä, kuinka nämä lektiinit reagoivat eri veriryhmien verisolujen kanssa. Tämäntapainen tietous teorian takana on kuitenkin niin laaja-alaista, että keskityn jatkossa käytännön elämään. Tässä vaiheessa siis totean, että enemmän teorian tieteellistä todennusta haikaileva saa etsiä käsiinsä kyseisen kirjan, tai etsiä tietoa muualta.
Kuittaan tämän pohjustuksen ja kiitän seurastanne. Mikäli kiinnostuit aiheesta, selvitä ihmeessä veriryhmäsi, mikäli et sitä jo tiedä. Palaan aiheeseen käymällä vuorollaan läpi jokaisen veriryhmän erityispiirteet, sillä en äkkiseltään löytänyt netistä kattavaa listaa eri veriryhmien hyödyllisiksi ja haitallisiksi luokitelluista ruoka-aineista. Ei sillä, että niitä kannattaisi kenenkään sokeasti noudattaa tai sopiviksi itselleen tunnustaa. Kokeilemisen arvoisiksi suuntaviivoiksi siis...
Ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle! ♥
Kuvat: mohzart , Tetty, IndustrialSilence
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti