Omm... Joogaa!

Joogaamisesta haaveiltuani universumi heitti minulle kämppiksen, joka harrastaa kyseistä lajia eri muodoissaan. Mahtavaa! Toki olisin voinut omin päinkin lähteä tutustumaan Tampereen joogatuntitarjontaan, mutta kynnys lähteä yksin kohti tuntematonta on ollut sen verran suuri, että vertaistuki oli todella tervetullutta! Lähdimme eilen yhdessä Tampereen Om Yoga -koululle, jossa Laura on käynyt. Tuntiaikataulua tutkittuamme päädyimme kokeilemaan uutta aku-joogatuntia, jota kuvaillaan koulun sivuilla seuraavasti:

 "Aku-jooga on Suomessa kehitetty joogamuoto, jossa yhdistyvät kiinalainen lääketiede, intialainen jooga ja japanilainen shiatsu-venyttely. Aku-joogassa venytellään asana-sarjan avulla kehon energiakanavat rauhalliseen tahtiin. Harjoituksen vaikutuksena on kehon ja mielen kokonaisvaltainen rentoutuminen ja energian vapaampi virtaus."

Tuntuu, että olen viimeaikoina laiminlyönyt kehoani liikunnan harrastamisen osalta. Olen kaivannut parempaa kehon ja mielen yhteyttä sekä kehon voimistamista ja notkeutumista. Nyt siis erittäin inspiroituneena elvytän liikuntaharrastuksiani huitomalla kahvakuulalla ja perehtymällä joogan saloihin. Uskon, että nämä lajit tasapainottavat hyvin toisiaan, ja antavat minulle sen, mitä tällä hetkellä kaipaan. Aku-joogasta oli mielestäni hyvä aloittaa! Harjoitus kesti puolitoista tuntia, aika kului kuin siivillä (jälleen sitä kuuluisaa läsnäolon taitoa harjoitellen). Oman hengityksen kuunteleminen ja olotilojen fiilistely mitä erilaisimmissa asanoissa (eli jooga-asennoissa) on mielestäni yksi parhaita keinoja suunnata huomio läsnäolevaan hetkeen. 

Jännitin hieman etukäteen sitä, etten veny mihinkään suuntaan tai pysty olemaan asennoissa... Mutta tiedostin tuon olevan tyhmä ja turha pelonaihe - ketään muuta ei kiinnosta, minkälaisiin vänkyröihin toiset venyvät tai eivät veny. Itsensä kuuntelu on kaiken perusta joogassa. Liikkeiden suorittaminen ei tietenkään missään vaiheessa saa sattua, vaan jokainen liike ja harjoitus tehdään täysin oman olon ehdoilla. Edes itsensä kanssa ei joogassa kannata "kilpailla" tai suorittaa. Jokaisena päivänä oma keho voi reagoida eri harjoituksiin eri tavalla, riippuen lukemattomista mieleen ja kehoon vaikuttavista asioista. Toivon, että saan tuotua jokapäiväiseen elämääni (myös varsinaisten joogahetkien ulkopuolelle) erilaisia hengitysharjoituksia, kehontuntemusta ja rauhaa, joita uskon joogan minulle opettavan.

Harjoituksen veti Viljami Lehtonen, jonka tapa ohjata oli rento, miellyttävä ja rauhallinen. Tunnin jälkeen tuntui, kuin olisin ollut uudella tavalla läsnä omassa kehossani, kuin olisin taas kotona. Melkein liikutuin tunnin lopussa, kun rentouduimme vilttien alla ja Viljami sanoi: "Kuunnelkaapa nyt jälleen sitä hengitystä, miltä se  kuulostaa teidän kehossanne kaiken tämän jälkeen." Niin paljon rauhallisemmalta, syvemmältä. Tätä se keho juuri oli kaivannut, ja olen kiitollinen, että ymmärsin kuunnella sitä ja lähdin kokeilemaan itselleni uutta ja ihmeellistä lajia. Mukavuusalueelta tuli taas hieman poikettua, ja mikäs sen mahtavampaa. Olo on jotenkin kokonaisempi, ja vielä edelleen seuraavanakin päivänä.

Om Yoga-koululla oli ihana tunnelma ja henkilökunta. Voin suositella. 

Mitä teidän kehoihinne kuuluu, onko mieli kotona ja homma tasapainossa? Jos tunnet asiasta epävarmuutta, joogaharjoitukset voivat olla yksi väylä kohti parempaa. Parhautta jokaisen viikonloppuun! ♥


Kuva: K-E-I-T, Deviantart