2. heinäkuuta 2012

Alkulaulu

Löysin äitini kirjahyllystä erittäin mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan: Teuvo Raskun Kaksi todellisuutta. Vuonna 1983 ilmestyneessä teoksessa puhutaan äkkivilkaisulta mm. rauhasta, sodasta, uskonnollisuudesta, ateismista, ykseydestä ja Yrjö Kallisesta...

Kirjan alusta löytyi heti hienoja ajatuksia, jotka haluan jakaa kanssanne. Jos kirja alkaa näin, mitä onkaan luvassa?


































Alkulaulu

"Kesken aherruksen, aivan tavallisena lokakuun päivänä, minut yllättää ylimaallinen ilo. Syvän ihmetyksen vallassa jään kuuntelemaan sen helmeilevää, alati vaihtuvaa säveltä.

Tajuan kuuntelevani elämän syvää alkulaulua, alkulaulua joka samalla on sen päätöslaulu, finaali. Mahtavan kaikkiallisena, mutta samalla riemukkaan hilpeänä ja kevyen ilakoivana se kumpuaa olemassaolon syvyyksistä.

Armoitetun hetken oivalluksena tajuan laulun lumoon kätkeytyvän salaisuuden: se on puhdasta liikettä vailla tavoitetta. Samalla se on puhdasta säveltä, perussäveltä.

Juuri siksi se kirvoittaa, vapauttaa, hämmästyttää ja lumoaa.

Tuota laulua kuunnellessani ajatus omia lankojaan kehräten kysyy: onko sinulla itselläsi osuutta siihen, että tuo jumalallinen laulu soi? Ei, ei minkäänlaista! 

Ei mikään itseys, ei mikään persoona voi olla tuota laulua synnyttämässä, olla osa tuota laulua, sillä se on puhtaan elämän laulua. Ainoa säie, joka sinusta voisi olla mukana tuossa laulussa, olisi minättömyyteesi, itsettömyytesi. Mutta sen osuutta et voi tiedostaa etkä tuntea.

Se ehkä on, ehkä ei. Koko ongelma on toisarvoinen.

Tietyllä tasolla voit kuitenkin tulla vakuuttuneeksi, että me kaikki - koko ihmiskunta, koko universumi - olemme mukana tuossa laulussa. Menneisyytemme, nykyisyytemme, tulevaisuutemme on tuo laulu, ei minä- eikä me-tietoisuutena, vaan ilman niitä.

Ajatus myöskin kysyy, onko tämä siis elämän lopullinen päämäärä: kuunnella itseä vailla olevaa elämänlaulua?  Ja ajatus vastaa: on ja ei ole.

Se on päämäärä sikäli, että laulun suloisuus tyydyttää ihmismielen syvintä niinkuin kerran tekivät suuren profeetan saarnat Galilean vuorilla ja toisen suuren, Buddhan opetuksen Benaresin lehdoissa.

Mutta tämän suloisimman kuuntelua ei voi ottaa päämääräksi, tavoitteeksi, sillä se kaihtaa kaikkea tavoittelua ja pakenee pois.

Ja kuitenkin se on ihmiselle hänen kaikkensa, ainoa mitä hänellä todella on. "


Kuva: LethArt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti