Moni nauha päältä kaunis

Rakkaat lukijat. Haluan nyt tarttua aiheeseen, joka on mietityttänyt viime aikoina - onhan nyt lokakuu ja virallinen keräyskuukausi. Käytän tekstissäni hieman kärjistettyjä ja suoria puheenvuoroja. En halua kaunistella aihettamme, mutta en missään tapauksessa myöskään loukata ketään.

"Roosa nauha on Syöpäsäätiön kampanja, jolla tuetaan kotimaista rintasyöpätutkimusta. Siinä kerättyjä varoja ohjataan myös potilaille ja omaisille tarjottavaan neuvontaan. Kampanjan tunnus on vaaleanpunainen tietoisuusnauha, joka on rintasyövän vastaisen taistelun symboli ympäri maailman." 

 - Wikipedia

Mielestäni Roosa nauha -kampanja on lähinnä uskomattoman ovelasti naamioitu tapa saada ihmiset

1. Ostamaan tuotteita, joita he eivät todellisuudessa tarvitse.
2. Lahjoittamaan rahaa tarkoitukseen, joka ei todellisuudessa ole ratkaisu syövän torjuntaan.
3. Kohottamaan egoaan "tietoisuusnauhan" avulla.
4. Ulkoistamaan vastuu syövän syntyperästä ja hoitamisesta.

Anna kun perustelen mielipiteitäni.

Mitä kaikkea voikaan kampanjan varjolla myydä :)

1. Miten esineet ja asiat liittyvät syöpäkampanjaan? Miksi Fazerin Geisha-karkit liittyvät tähän kampanjaan? (Ne ovat täynnä valkoista sokeria ja lisäävät näin ollen syöpäriskiä). Jos haluttaisiin kerätä rahaa tiettyyn tarkoitukseen, miksei perusteltaisi asiaa kunnolla ja perustettaisi keräykselle tiliä lahjoituksia varten? Miksi kulutushysteria pitää sotkea tähän? Tämä osoittaa mielestäni ironisesti sen, mistä niin monessa asiassa on pohjimmiltaan kyse: Rahasta. Tämän kampanjan tuloilla juhlivat sekä lääke- että moni muu teollisuuden ala.

2. Jos syöpätapaukset voitaisiin saada loppumaan rahan avulla, se olisi jo tapahtunut. Syöpä on kokonaisvaltainen ihmisen elintapoihin, ympäristöön ja perimään liittyvä kokonaisuus. Aggressiiviset, kalliit hoidot voivat olla joissain tapauksissa välttämättömiä, mutta tiedän tapauksia, joissa esimerkiksi raakaravinnon puhdistavan vaikutuksen avulla on taltutettu syöpiä. Rajut hoidot ovat kuin laastari haavaan, kun varsinainen syy on aivan muualla. Mielestäni ihmisten tulisi ottaa selvää kokonaisvaltaisista, luonnollisista hoitomuodoista, joita on menestyksekkäästi käytetty syövän ehkäisyyn ja hoitoon.

3. Minulla on nauha rinnassa, minä olen tiedostava ja välitän lähimmäisistäni. Näinkö sinut halutaan saada uskomaan? Lähimmäisenrakkaus on jotakin aivan muuta - kaikki sen tiedämme. Roosa nauha rinnassa ei tee sinusta yhtään mitenkään erilaista.  Paitsi, että olet ehkä tietämättäsi tukenut lahjoituksellasi sellaista toimintaa, joka ei edistäkään luvattua tarkoitustaan.

4. Joku muu tutkii ja kehittelee ratkaisuja, jotta minun ei tarvitse tehdä mitään. Syövästä on tullut meille peikko ja kauhistus, johon meillä itsellämme ei ikäänkuin ole osaa eikä arpaa. Hippocrates Health Instituten perustaja Brian Clement on sanonut, että jokaisella ihmisellä on elämänsä aikana keskimäärin kuusi syöpää. Ne tulevat ja menevät. Me itse voimme suuresti vaikuttaa siihen, muodostuvatko ne ongelmallisiksi ja jos muodostuvat, voimme itse hoitaa niitä tehokkaasti. Nämä ovat asioita, joista tulisi vain ottaa selvää. Nykyään se on helpompaa kuin koskaan.

Länsimainen lääketiede ei halua, että syöpätapaukset loppuisivat. Tämä on niin valtava bisnes.

Dokumentti: Miksi syöpää ei saa parantaa?
Dokumentti: Cancer is serious business.

Huomaatko jo ironiaa?

Syövän varjolla pelotellaan mielestäni ihmisiä liikaa. Lisäksi Roosa nauha -kampanjan tietoisuusnauha-tunnuksen kuvaus on kovin vanhanaikainen: Rintasyövän vastaisen taistelun symboli. Miksi haluamme taistella jotakin vastaan, keskittyä siihen, mitä emme halua? Vetovoiman laki toimii - saamme lisää sitä, mihin keskitymme. Tämän sijaan olisi hedelmällisempää keskittyä ratkaisuihin: Kuinka voimme itse vaikuttaa asioihin?

Mihin siis pyrin tällä kirjoituksella? Ainoastaan herättämään ajatuksia ja kriittistä suhtautumista kyseiseen kampanjaan. En kritisoi ihmisiä, jotka ovat lahjoittaneet Roosa nauha -kampanjaan. En vähättele syöpätapausten aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä. Kuitenkin...

Tieto vapauttaa.

Meillä on muitakin vaihtoehtoja, kuin ostaa krääsää ja nauha rintaan, jonka jälkeen sulkea silmät ja laulaa tuutulauluja itsellemme ja muille.

Ja ei, ei siitä nauhasta rintapielessä varsinaisesti haittaakaan ole,  jos tiedostat mitä kaikkea asiaan liittyy.

Hoitavat sanat

Haluan kirjoittaa! Siihen minut on tarkoitettu. Monien muiden asioiden lisäksi.

Minä olen välittäjä, hahmon tuoja. Tuon näkymättömän näkyväksi, ajatukset kirjaimiksi. Siinä minun on hyvä olla. Nyt kirjoitan täysin avoimesti ja intuitiivisesti siitä, millaista on elää tätä päivää minun hahmossani. Tämä on minulle terapeuttista. Toivon, että sinäkin saat itsellesi jotakin.

Välillä on niitä päiviä, kun maailma on kovin sumuinen. Sekä konkreettisesti että omassa sisimmässäni. En tiedä miksi toimin, niinkuin toimin, tai miksi olen valinnut itselleni tällaisen päivän, tällaisen elämän. Hetken ajan tunnen, että minua ei arvosteta, eikä tekemälläni ole merkitystä. En halua tätä, enkä todellakaan tiedä, mitä muutakaan.

Samassa tajuan, ettei tällä ole merkitystä. Muistan, että minun on itse arvostettava sitä mitä teen, mitä olen. Jos joku muukin kokee samoin, se on hienoa, muttei välttämätöntä. Jos lähtökohtani on ulkoa päin tuleva kiitos, tulen jossakin vaiheessa aina törmäämään seinään. Luultavasti pian.

Välillä on niitä päiviä, kun tuntuu siltä, kuin ajaisin jatkuvasti vastaantulevien kaistalla. Sekä konkreettisesti että omassa sisimmässä. Tulee tehtyä typeriä käännöksiä. Mikään ei suju eikä solju helposti. On niitä päiviä, kun rappukäytävän valo sammuu juuri silloin, kun olen työntämässä avainta lukkoon. En näe, mihin avaimella sohin, ja sekin tuntuu maailmankaikkeuden minulle henkilökohtaisesti osoittamalta piikiltä. Onko vika minussa, miksi olen niin herkkä?

Vika ei ole minussa, ei vastaantulijoissa eikä maailmankaikkeudessa. Kaikki on tasapainossa, vain asenne ja näkökulma muuttuu. Vetovoiman laki toimii ja yrittää opettaa. Aina se ei tunnu lempeältä, vaikka olenkin kai päässyt verrattain vähällä. Jos vastustan vallitsevia olosuhteita, ne vastustavat minua. Joka paikka on täynnä peilejä, vaikken haluaisi sitä aina myöntääkään.

Tulen kotiin, hengitän syvään ja sytytän kynttilöitä. Muistan, miten kaikki on hyvin ja omissa käsissäni. Tai pikemminkin ajatuksissani. Mietin, mihin elämä on minua kuljettamassa. Mitä minun kuuluisi tehdä, minne mennä? Päättelen, että voin valita vain tämän hetken.

Haluan kirjoittaa! Kirjoitanko päiväkirjaan, Facebookiin vai tänne blogiin? Haluan jakaa ajatuksiani ja kirjoittaa pitkästi. Blogi on hieno asia. Tämä ehtikin jo lähes kuolla pystyyn, kun kirjoitettavaa ei ollut. Jatkan tästä eteenpäin kirjoittaen ajatuksia, jotka suorastaan vaativat tulla ilmaistuiksi.

Tätä kirjoittaessani olen vahva, teen sitä mitä minun kuuluukin. Tunnen olevani kotona, enkä edes tiedä miksi. 

Sanat ovat monitulkintaisia ja itseasiassa melko huono kommunikaation väline. Ehkä juuri tämä haaste kiehtoo minua kirjoittamisessa. Sanat antavat meille mahdollisuuden ymmärtää toisiamme silloinkin, kun emme ole lähekkäin. Ne voivat auttaa, hoitaa, opettaa tai satuttaa. Ne ovat voimakkaita, vaikka eivät todellisuudessa ole mitään... Paitsi tietenkin energiaa. Ei enempää eikä vähempää.

Sanat ovat energiaa, kuten kaikki muukin. Minun energiani tätä kirjoittaessani, sinun energiasi sinun reaktiossasi.

Kiitos, että olet mukana tarinassamme.

Do you believe in the perfectness of where you are?

Pakkaspäivän kaakao

Suosittelen hemmottelemaan ja lämmittelemään itseänne ja rakkaitanne näin kylmän keskellä tällä herkulla, jota olen nautiskellut jo niin monena päivänä, että pitää laittaa hyvä kiertämään.

1 dl kermaa
2 dl kuumaa pakuriteetä
2 rkl raakakaakaojauhetta
1 rkl carob-jauhetta
1 tl   maca-jauhetta
1 tl   Ceylonin kanelia
ripaus cayennepippuria
ripaus ruususuolaa

Makeutukseksi oman maun mukaan palmusokeria, vaahterasiirappia, hunajaa, steviaa tai vaikka näitä kaikkia luomaan tasapainoisen makeuden.

Laita kaikki blenderiin tai sheikkaa muuten tasaiseksi juomaksi. Voit halutessasi koristella vielä kermavaahdolla ja kaakaotupsauksella.

Jos kerma ei innosta, voit käyttää pelkkää pakuriteetä ja tuoda hieman rasvaisuutta kookosöljyllä tai voilla. Manteli- tai pähkinämaito sopisi myös loistavasti.

Tämän jälkeen ei palele! Lämpöä ja rakkautta päiviinne! ♥


Kuva: artziddy11 / Deviantart.

Idättäminen: Let's make it simple!

Tämän postauksen tarkoituksena on kertoa käytännönläheisesti, kuinka voit helposti idättää itse kotona maukkaita, ravinteikkaita ituja. Tämän ei tarvitse olla mitään hörhöjen ituhippien hommaa, vaan jokainen voi idättämällä lisätä ruokavalioonsa helposti ja edullisesti lisää ravinteita, makua ja elinvoimaa! Ituja on niin helppo heittää salaatin pohjaksi tai minkä tahansa ruuan lisukkeeksi, että idätyksestä voi hyvinkin tehdä toistuvan, arkisen osan ruoanlaittoa. Meillä on ituja oikeastaan lähes aina jääkaapissa ja tekeillä. Ne toimii!

Idättää voi monenlaisia eri siemeniä ja papuja, mutta tässä esittelen yhden helpoimmista ja mielestäni myös maukkaimmista vaihtoehdoista. Nämä maistuvat ihan tuoreilta herneiltä. Mung-pavun idätys, here it comes:

1. Ota puhdas, n. litran lasipurkki ja laita siihen 1-2 dl mung-papuja ja reilusti vettä. Anna liota yön yli tai aamusta iltaan.

2. Kaada liotusvesi pois, ja huuhtele pavut puhtaalla vedellä. Käytä apuna tekokuituista, ilmavaa kangasta ja kumilenkkiä. (vaikkapa nylon-sukkahousun pala käy!) Niitä tarvitaan myös seuraavassa vaiheessa. (Voit vaihtoehtoisesti laittaa idut pussiin, kuten kaupan tuoreosastoilla myytävään kestohedelmäpussiin.)

3. Jätä purkki tai pussi valumaan ilmavasti astiankuivauskaappiin. Huuhtele 2-3 kertaa päivässä. 

4. Idut ovat valmiita 1-2 vuorokaudessa lämpötilasta riippuen. Itujen hännät ovat tällöin n. 1 cm pituisia. Laita valmiit idut kannelliseen purkkiin (etteivät kuivu) ja jääkaappiin. Idut säilyvät hyvänä muutamia päiviä. 

Simple as that! Mung-papuja voit ostaa useimmista luontaistuote- ja ekokaupoista, isoimmista marketeista tai tilata netistä vaikkapa FitnessFirst - Hyvänolon verkkokaupasta. Hyviä ituiluhetkiä!

Face to face

Käsiini sattui jälleen mielenkiintoinen opus: Inna Segalin Kehosi salattu kieli. Kirjassa käsitellään kokonaisvaltaista hyvinvointia, ja kuinka on mahdollista parantaa itse erilaisia vaivoja ja yleistä olotilaansa erilaisten energeettisten harjoitusten ja mm. väriterapian avulla. Mielenkiintoisen aiheen äärellä siis ollaan.

Kirja on osaksi hakuteos, josta voi sairauden, tietyn ruumiinosan tai negatiivisen tunnetilan perusteella hakea sen parantamiseen tai positiiviseksi muuttamiseen sopivia harjoituksia ja värejä. Suosittelen tutustumaan!

Laitan tänne nyt erään kirjasta poimimani harjoituksen, joka oli hakemistossa kasvojen kohdalla. Kasvojen alueen ongelmat, huono iho tms. saattavat Segalin mukaan linkittyä mm. seuraaviin asioihin: 

Vanhojen haitallisten toimintamallien toisteleminen, stressaaminen, huolestuminen, itsensä rajoittaminen, kamppailu, yhteyden puute omaan sydämeen ja sieluun. Hylkäämisen pelko. Itseensä tutustumisen laiminlyönti, haasteellisten tilanteiden kohtaamisten välttely. Kasvojen menettäminen. 

Harjoitus kuulosti minusta hyvältä, ja kokeilin sitä kahtena aamuna, vaikka kasvojeni alueella ei mitään suurempia ongelmia olekaan. Harjoitus tuntui mahtavan hyvältä, ja siksi haluan kannustaa kokeilemaan sitä kasvojesi tilanteesta riippumatta! Yhdistin harjoitukseen osan eräästä toisesta kirjan kohdasta.

"Katso kasvojasi peilistä. Pysy siinä viisi minuuttia, ja katso, mistä kaikesta pidät ja mitä arvostat omissa kasvoissasi.

Katso sitten tarkemmin, mitä kasvosi yrittävät kertoa sinulle. Kohtaatko eteen tulevat tilanteet rohkeasti vai kätkeydytkö naamion taakse? Kertovatko kasvosi onnellista tarinaa vai sisältääkö tarina kamppailua, pelkoa ja rasitusta?

Päätä nyt, että kohtaat huomiota vaativat tilanteet kasvoista kasvoihin sen sijaan, että piiloutuisit niiltä tai teeskentelisit, ettei niitä olisi olemassakaan. Tämä tarkoittaa ehkä, että joudut vastatusten välttelemäsi henkilön kanssa, maksat velkasi tai aloitat vihdoinkin työn, johon paneutumista olet vitkutellut. Mistä ikinä onkaan kyse, ryhdy ratkaisemaan ristiriitoja aiheuttavia tai paikalleen juuttuneita tilanteita.

Kuvittele nyt vierellesi joku sinulle tärkeä ja läheinen ihminen, jonka tiedät rakastavan sinua juuri sellaisena kuin olet. Katso kasvojasi uudelleen tarkasti, tällä kertaa yritä nähdä itsesi tämän rakkaan ihmisen silmin. Näetkö itsesi eri tavalla? Hyväksyvämmin, lempeämmin?

Hiero kasvojasi lempeästi ja rakastavasti muutaman minuutin ajan käyttäen kenties jotain luonnonmukaista voidetta tai öljyä. Sulje sitten silmäsi ja kuvittele, että edessäsi on roskakori. Kuvittele, että riisut kasvojasi peittävät keinotekoiset naamiot ja tiputat ne roskakoriin, niin että näkyviin tulevat kauniit ja hohtavat kasvot, jotka haluat näyttää koko maailmalle. Toista tämä harjoitus muutaman viikon ajan kaksi kertaa päivässä."

Valoa ja iloa päivääsi! ♥

Kuva: TheLCoakster on deviantART.

Alkulaulu

Löysin äitini kirjahyllystä erittäin mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan: Teuvo Raskun Kaksi todellisuutta. Vuonna 1983 ilmestyneessä teoksessa puhutaan äkkivilkaisulta mm. rauhasta, sodasta, uskonnollisuudesta, ateismista, ykseydestä ja Yrjö Kallisesta...

Kirjan alusta löytyi heti hienoja ajatuksia, jotka haluan jakaa kanssanne. Jos kirja alkaa näin, mitä onkaan luvassa?

Alkulaulu

"Kesken aherruksen, aivan tavallisena lokakuun päivänä, minut yllättää ylimaallinen ilo. Syvän ihmetyksen vallassa jään kuuntelemaan sen helmeilevää, alati vaihtuvaa säveltä.

Tajuan kuuntelevani elämän syvää alkulaulua, alkulaulua joka samalla on sen päätöslaulu, finaali. Mahtavan kaikkiallisena, mutta samalla riemukkaan hilpeänä ja kevyen ilakoivana se kumpuaa olemassaolon syvyyksistä.

Armoitetun hetken oivalluksena tajuan laulun lumoon kätkeytyvän salaisuuden: se on puhdasta liikettä vailla tavoitetta. Samalla se on puhdasta säveltä, perussäveltä.

Juuri siksi se kirvoittaa, vapauttaa, hämmästyttää ja lumoaa.

Tuota laulua kuunnellessani ajatus omia lankojaan kehräten kysyy: onko sinulla itselläsi osuutta siihen, että tuo jumalallinen laulu soi? Ei, ei minkäänlaista! 

Ei mikään itseys, ei mikään persoona voi olla tuota laulua synnyttämässä, olla osa tuota laulua, sillä se on puhtaan elämän laulua. Ainoa säie, joka sinusta voisi olla mukana tuossa laulussa, olisi minättömyyteesi, itsettömyytesi. Mutta sen osuutta et voi tiedostaa etkä tuntea.

Se ehkä on, ehkä ei. Koko ongelma on toisarvoinen.

Tietyllä tasolla voit kuitenkin tulla vakuuttuneeksi, että me kaikki - koko ihmiskunta, koko universumi - olemme mukana tuossa laulussa. Menneisyytemme, nykyisyytemme, tulevaisuutemme on tuo laulu, ei minä- eikä me-tietoisuutena, vaan ilman niitä.

Ajatus myöskin kysyy, onko tämä siis elämän lopullinen päämäärä: kuunnella itseä vailla olevaa elämänlaulua?  Ja ajatus vastaa: on ja ei ole.

Se on päämäärä sikäli, että laulun suloisuus tyydyttää ihmismielen syvintä niinkuin kerran tekivät suuren profeetan saarnat Galilean vuorilla ja toisen suuren, Buddhan opetuksen Benaresin lehdoissa.

Mutta tämän suloisimman kuuntelua ei voi ottaa päämääräksi, tavoitteeksi, sillä se kaihtaa kaikkea tavoittelua ja pakenee pois.

Ja kuitenkin se on ihmiselle hänen kaikkensa, ainoa mitä hänellä todella on. "

♥

Kuva: LethArt